Vain hän tiesi, missä metsämansikat kasvoivat...

Menneen kesän viimeisiä metsämansikan kukkia. Voisivatko nuo kukat kukkia ikuisesti hänen hatussaan?

Tämän piirroshahmon vaatetus oli yhdistelmä viktoriaanista tyyliä ja satumaista tunnelmaa. Kuvitus täydentyi suomalaisilla metsämansikan kukilla ja kukkamekko rakentui sekä vihreistä että syksyn punaisista metsämansikan lehdistä.

Luonnossa riittää aina taianomaista tutkittavaa. Kun tämä kuvitus rakentui, metsämansikan kukat kukkivat yhä - ja jopa hauraat uudet marjat yrittivät vielä vastustaa syksyn saapumista. Vihreitä lehtiä, mutta samaan aikaan myös punaiset ja ruosteensävyiset värit olivat jo hiljalleen valtaamassa alaa. Alkuja ja loppuja, vai sittenkin vain saman kehän kiertämistä?

Mutta mitä voi tehdä, kun syksyn lehdet haalistuvat? Ennen kuin syvän punaiset sävyt muuttuvat ruosteen väreiksi, voi aina kerätä muistoja. Tallettaa ne kauneimmat lehdet lempikirjan sivujen väliin, ja vaalia siten mukavimpia muistojaan.

Niin, tai sitten voi vain tanssia syksyn lehtien kanssa. Aivan kuten hän teki, pienissä viktoriaanisissa saappaissaan...

Mutta missä ovat kaikki ne metsämansikat?
Niin, hän varmaankin on syönyt ne kaikki... Loppujen lopuksi olihan hän ehkä ainoa, joka tiesi, missä metsämansikat kasvoivat.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä teille kaikille!