Rauhallista joulun aikaa
- Tietoja
- Julkaistu: 23.12.2023 00:00
Sandcastle.fi blogi sukeltaa keskikesän taikuuteen, niittykukkien loistoon ja fantasiakissojen maailmaan. Sannan blogissa unenomaiset elementit leikkivät todellisuuden kanssa - ja kuvitukset täydentyvät niittykukilla. Seuraa polkua luovuuden, taiteen ja kuvitusten pariin.
Toivotan sinulle rauhallista joulua & onnellisia hetkiä!
Ja kiitos kaikille tilaustöiden tilaajille, toivottavasti uudet kuvanne tuovat jouluunne valoa.
Toivon juhannukseesi taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita!
Hyvää juhannusta!
Yllä näkyvä Päivätär-kuvitus syntyi useampi vuosi sitten osaksi myyttisten keskikesän hahmojen sarjaa. Ja nyt keskiyön auringon alla on vihdoin Päivättären vuoro loistaa.
Päivätär on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, Vedenneidon, Juhannusaaton ”Even” sekä Lemmenloitsuja symboloivan hahmon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä blogin artikkeleista. Ja yhdessä neidot muodostavatkin sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.
Nämä yllä olevat myyttiset hahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat sekä suomalaisen keskikesän taikuus että tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen. Ja jo vuosia sitten visiot hahmoista kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvituksiksi. Ja näin keskikesän juhlan aikaan on mukava muistella Päivätär-kuvituksen luovaa prosessia.
Englanninkielisenä Päivätär kääntyy muotoon Sun Maiden tai Sun Spirit aurinkoon viitaten. Suomen kielen Päivätär-sana sen sijaan viittaa vahvasti Suomen mytologiaan ja etenkin kansalliseepos Kalevalan runoihin. Siten olikin luonnollista, että Kalevala vaikutti tämän kuvituksen muotoutumiseen. Kuvitustyön taustalla Kalevala kulki mukana mielikuvissa ja ideoissa, mutta se myös kirjaimellisesti seikkaili matkan varrella mukanani metsissä ja niityillä kukkia etsimässä…
Kokosin alle myös muutamia inspiroivia linkkejä vaikuttavasta kansalliseepoksestamme. Elias Lönnrotin kokoaman ja toimittaman Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan.
Kansalliseepoksestamme wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala
Kalevalasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla:
http://nebu.finlit.fi/kalevala/
Kalevalaseura:
http://kalevalaseura.fi
https://kalevalaseura.fi/mika-on-kalevala/
Suunnitellessani myyttisiä neitoja, niin jo ensimmäisissä luonnoksissa kaikille hahmoille valikoitui oma tyylinsä ja väriyhdistelmänsä. Päivätär sai silloin teemansa mukaisesti vahvan keltaisen värin ja aurinkoisen tyylin. Päivättäressä korostuukin ajatus auringonvaloa säteilevästä valontuojasta, joka saa kasvit vihertymään ja kukat kukkimaan. Sävyltään vihreä kukkamekon alaosa juhlistaa tuota auringonvalon herättämää vehreyttä - ja muodostaa kuin alustan ja maaperän hahmon kukkivalle keltaisuudelle.
Päivättären aurinkoinen kukkamekko täydentyi Suomen niittykukista: niittyleinikeistä, valkoapiloista, päivänkakkaroista – ja tuosta keltaisesta voikukasta. Tuosta säteilevän ihanasta voikukasta muodostui kuvitukseen sopiva katseenvangitsija - ja siitä myös muotoutui matkan varrella aivan erityinen kiinnekohta symboloimaan aurinkoa ja kesäpäivää.
Päivätär-kuvituksessa oli heti alussa tiedossa, että hahmon tyyli noudattelisi toisten myyttisten neitojen tyyliä. Siksi Päivättäreen sisältyi vivahteita Kalevalasta hyvin pelkistetysti, jotta kaikkien hahmojen erilliset tarinat sulautuisivat siten yhtenäisemmin toisiinsa.
Mutta Kalevala tarjosi taustalla runsaasti inspiraatiota myyttisten hahmojen ja Päivättären kuvittamiselle. Kalevalan runoissa on mm. kuvattu ”Päivättären kehreävän”. Ja joissain Kalevalan runoissa tietyt vaatteet ovat ”Päivättären päättelemiä”, kuten vaikkapa tässä kauniissa Kalevalan säkeessä:
"Astu aittahan mäelle
- aukaise parahin aitta - !
Siell' on arkku arkun päällä,
lipas lippahan lomassa.
Aukaise parahin arkku,
kansi kirjo kimmahuta:
siin' on kuusi kultavyötä,
seitsemän sinihamoista.
Ne on Kuuttaren kutomat,
Päivättären päättelemät."
Suomen kielen vivahteet ja Päivätär-sana toivat kuvitukseen jälleen erityisiä ominaispiirteitä, vähän samaan tapaan kuin aiemmassa Vedenneito-kuvituksessakin.
Ja kaikille kielistä kiinnostuneille lisäsin muutamia Päivättäreen ja aurinkoon liittyviä suomenkielisiä sanoja kuunneltavaksi Forvossa… Ja joskus onkin mukava vain pysähtyä kuuntelemaan Suomen kielen kauneutta. Alla olevat sanat avautuvat uuteen ikkunaan, Forvossa paina sinistä painiketta kuullaksesi sanan lausumisen.
Aurinko
Päivätär
Keskikesä
Ilta-auringon kajo
Hopea
Yksi yllä olevista listatuista sanoista oli hopea. Kansanperinteessä ja Kalevalassa hopealla on erityinen merkitys. Ja samoin Päivättären yhteydessä, koska esim. Kalevalan runoissa neidot pyytävät toisinaan Päivättäreltä auringon hopeaa, vaatteita ja koruja. Kalevalan runoissa lausutaan mm.: ”Päivätär, anna hopeitasi.".
Kalevalan runoja lukiessani ajatukset vaelsivat tuohon hetkeen, kun Päivättäreltä on pyydetty auringon hopeaa. Ja mielikuvissa hahmottui myös tuo mystinen tapahtuma, jolloin tuo hopea on sitten maagisesti päätynyt pyytäjilleen. Noiden ajatusten siivittämänä auringon hopea piirtyikin kuvituksen Päivättärelle hyvin symbolisesti ja abstraktilla tavalla.
Ja alla olevassa kuvassa näkyy miten kuvituksen edetessä tuo auringon hopea löysi paikkansa pelkistettyjen ja symbolisten auringonsäteiden viereltä... ja lopulta tuo auringon hopea kuin suli osaksi kuvituksen Päivättären säteilevää valoa.
Kalevalan runojen säkeistä kuvitukseen valikoitunut auringon hopea piirtyi hahmoon erityisenä vihjeenä Kalevalasta ja kunnioituksena suomalaiselle kansanperinteelle. Mutta koska kaikilla myyttisillä neidoilla näissä kuvituksissa on tietty tyyli, lisäsin siten myös viitteet Kalevalasta hahmoon hyvin hienovaraisesti. Tuo lähestymistapa muistutti jälleen hieman esim. aaltomaisten elementtien lisäämistä pelkistetysti jo aiemmin mainitulle Vedenneidolle.
Myös Päivättäressä oli mielenkiintoista tutkia tuota pelkistetympää ja abstraktia tyyliä esimerkiksi juuri auringon hopean tai auringonsäteiden kuvaamisessa. Ja siten nuo hahmon Kalevalaan vihjaavat yksityiskohdatkin sopivat myös parhaiten toisten hahmojen tyylien vierelle ja sulautuivat osaksi hahmojen yhteistä tarinaa.
Pelkistetystä tyylistä huolimatta kaikkien myyttisten neitojen tyyliin sisältyi kuitenkin myös näyttävä kruunu. Mutta neitojen kruunutkin on toteutettu pelkistetymmin ja pienemmässä koossa, jos tyyliä vertaa vaikkapa suurempiin ja tarkempiin piirroksiin. Ja näiden neitojen kohdalla olikin kiehtovaa yrittää piirtää pelkistetysti näyttävää!
Ja kuten toisetkin neidot, niin myös kuvituksen Päivätär, sai kutreilleen tuon uniikin kruunun. Päivättären kruunussa toistui symboliikka auringosta, auringon hopeasta ja valosta. Kruunussa oli myös tärkeää säilyttää yhtenäinen tyyli toisten myyttisten neitojen kruunujen kanssa.
Kalevalasta inspiroituneena Päivättären kruunusta muotoutui hopeinen. Kruunun sävyt on piirretty ja väritetty Kalevalan runoissa mainittun auringon hopean sävyjä jäljitellen. Ja tuon hopeisen kruunun valkoiset valokohdat muistuttavat paitsi keskikesän auringosta ja valovoimasta, niin ne myös näyttivät sulautuvan mukavasti yhteen kukkamekon valkoisten päivänkakkaroiden sävyjen kanssa. Nuo niittykukkien valkoiset sävyt toivat keveyttä ja raikkautta hahmon tyyliin - ja kuljettivat mukanaan… noihin valoisiin ja valkoisiin kesäpäiviin.
Toivon juhannusaattoosi taianomaisia ideoita ja satumaisia hetkiä!
Ja toivotan sinulle valoisaa juhannusta ja maagisia hetkiä keskiyön auringon alla!
Uuden vuoden aloitusta talvimuistojen siivittämänä...
Kuiskauksia lumessa. Lumikuningattaren kanssa satumaisessa metsässä.
Toivon sinulle valoisaa uutta vuotta!
Valoa ja voimaa! ?
Rauhallista joulun aikaa & onnellisia jouluisia hetkiä!
Suuri kiitos kaikille tilaustöiden tilaajille ja lahjan hankkijoille, toivottavasti uudet kuvanne tuovat jouluunne paljon iloa!
Ja alla vielä piristyksenä kettu, joka hiihtelee taas jouluksi Suomen metsiin!
Tämä yllä oleva kuva on napattu hetkestä, jolloin olin suunnittelemassa syksyistä mekkoa hahmolleni. Tällä kertaa valintana oli rustiikkinen ja syksyinen tyyli, johon yhdistyi lisäksi keltaiset ja oranssit korostevärit.
Tämä mekko täydentyi syksyn kuivatuilla lehdillä ja saniaisilla. Ja yllä olevassa kuvassa olinkin sovittelemassa kaikkia elementtejä yhteen. Tuo vaihteeksi rustiikkinen tyyli olikin mukavaa vaihtelua kaikkien kesän kirkkkaiden värien ja kukkien jälkeen.
Väritin piirroshahmon useilla kerroksilla. Ja tällä kertaa lisäsin syksyn värejä myös taustalle ja lopulta paperi täyttyi rustiikkisilla väreillä sekä utuisilla metsän sävyillä. Inspiroivassa syysmetsässä voi kokea kauniin tasapainon ruskeiden värien ja pehmeämpien sumuisten sävyjen välillä. Käytin noita samoja värejä, jotka tallentuivat kuviin myös halloweenin metsäseikkailun lomassa. Lopputuloksena piirroshahmoni keskellä syksyn asetelmaa näyttikin kuin kirkkaalta kohokohdalta... melkeinpä kuin tuo metsäretken kynttilä (kuvassa alla).
Hahmon piirtämisen jälkeen, lehti- ja saniaismekko rakentui aarteista, jotka löytyivät syysmetsästä. Syksyn leiskuvien värien kadottua, metsä piilotteli noita viimeisiä lehtiään, joissa vielä viipyilii keltaisen ja oranssin sävyjä. Nuo keltaiset lehdet ruosteenruskeine sävyineen sopivat hahmoni väreihin, ja lisäksi lehdistä muodostui myös mekon päälimmäisin kerros kuivattujen saniaisten päälle.
Lisäsin myös vähän punaruskeaa sävyä hahmoni hiuksiin. Etenkin sävyjä, joita saniaisilla vielä oli metsäseikkailun aikoihin (kuvassa alla). Saniaiset, jotka keräsin ja kuivasin, muuntuivat uuden rouhean rakenteensa myötä rapisevan kutsuviksi... Aivan kuin metsästä lähtönsä jälkeen, niillä olisi alkanut aivan uudenlainen elämä...
Kuvissa alla näkyy hetkiä, jolloin mekko on jo melkein valmis... Kuvista voi nähdä myös lähemmin kuivaneiden saniaisten rakennetta ja tuon rouhean mekon helmaa.
Kuvassa alla näkyy tarkemmin piirroshahmon yläosa ja kasvot. Hahmon ruskeat silmät saivat korosteväreiksiin oranssin sävyjä.
Nuo viimeiset syksyn päivät ennen lunta... Silloin tuolla utuisessa metsässä on taikaa ja niin monia aarteita.
Hei hei saniaiset, toivottavasti kohtaamme uudelleen...
Lähetän sinulle valoa ja voimaa! Pysy vahvana!
Metsään. Tuonne taianomaiseen energiaan...
Toivotan sinulle hyvää halloweenia ja ihania syksyn hetkiä!
Yläpuolella näkyvässä kuvassa olin suunnittelemassa keskikesän kukkamekko-designia. Ja tähän kuvaan taltioitui se hetki, jolloin olin juuri järjestelemässä pienen pieniä kukkia piirroshahmoni hiuskoristeiksi.
Tämänkertainen kukkamekko rakentui suomalaisista niittykukista. Ja tähän juhannus-teemaiseen piirroshahmoon ja kukkamekkoon yhdistyivät etenkin keltaiset ja vihreät sävyt.
Hahmon suunnittelun ja piirtämisen jälkeen rakentelin kukkamekon niittykukista, jotka löytyivät edellisessäkin blogin artikkelissa mainitulta salaiselta niityltä.
Ja sitten juhannusaattona piirroshahmoni mekko kukki täydessä loistossaan ja keskikesän valossa nuo niittykukkien varjotkin tanssivat...
Alla olevissa kuvissa sen sijaan näkyy hetket ennen tanssivien varjojen saapumista. Tuona kesäpäivänä odotin, että aurinko tulisi esiin ja varjot saapuisivat leikkimään... Alla olevista kuvista voi myös tarkastella lähemmin tuota mekon kukkivaa laahusta.
Alla näkyy selkeämmin vielä piirroshahmon kasvot. Tällä kertaa vihreän sävyjä on lisätty "silmämeikiksi" ja mukautettu piirroshahmon vaaleisiin sävyihin sopiviksi.
Vilkaisen menneeseen ja muistelen keskikesän pehmeitä varjoja - ja noita aurinkoisia kesäpäiviä.
Ja muistan nuo pienimmät kukat, jotka voivat säteillä niin paljon valoa...
Ja lähetän sinulle juuri nyt valoa, voimaa ja vahvuutta!
Niittykukkien varjot tanssivat jo tuolla salaisella niityllä... On juhannusaatto!
Toivotan sinulle taianomaista juhannusta!
Auetkoon satumaailmat, ja tuokoon ne juhannukseesi satumaisia ideoita.
Voisiko tämä talvikeiju piristää päivääsi...?
Ystävänpäivänä on aika juhlistaa niitä erityisiä ystäviä, jotka tuovat valoa ja voimaa tähän kylmään maailmaan ja jäätyneeseen todellisuuteen...
Hyvää ja mukavaa ystävänpäivää juuri sinulle!
Juhannusaattona hän käveli järven rantaa. Ja tuon yöttömän yön aikana, keskiyön auringon alla, hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista. ?
Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaatoksi. Erityisen inspiraation tälle luomukselle tarjosivat keskiyön auringon sävyttämät taianomaisen värit sekä yöttömän yön hetket.
Tämän kukkivan mekon laahus on suunniteltu muistuttamaan polkua suomalaisen järven rannalla. Polkua, jonka varrella juhannusyönä valkoiset niittykukat hohtavat sekä hiirenvirnojen sinivioletit kukinnot muistuttavat mystistä järveä, jonka keskiyön aurinko on värjännyt violeteilla sävyillä. Alla on on lähikuva tuosta kukkivasta laahuksesta.
Keskiyön auringon alla vaaleanvioletti järven väri oli erityisen kiehtova. Sen vuoksi myös piirretyn hahmon varjostukseen väriksi valikoitui juuri tuo sama taianomainen väri.
Hahmolle on suunniteltu myös perinteinen juhannukseen sopiva tyyli mekon yläosaan. Lisäksi yläosa täydentyi pienillä kukkakoristeilla. Erityisenä yksityiskohtana tässä työssä olikin löytää vaaleanvioletteja niittykukkia myös hahmon pieniin kukkakoristeisiin. Tällä kertaa Rohtotädykkeen (Veronica officinalis) kukkien väri vastasi täydellisesti lumoavan vaaleanvioletin järven sävyä, samoin kuin myös piirretyn hahmon varjostusvärejäkin.
Pienet ja hennot Rohtotädykkeen kukat olivat kuin piilotettu aarre odottaen löytymistään toisten keskikesän kukkien ja kasvien alla.
Kukkaluomuksen teossa nuo pienet kukat olivat maagisia. Alla olevasta kuvasta voi myös verrata niiden kokoa suhteessa värikynään. Noiden pienten kukkien sommittelu hahmon kukkakoristeisiin tuntui siltä, kuin olisi rakennellut miniatyyrimäistä kukka-asetelmaa pienoiskoossa.
Yläosan pieniin kukkakoristeisiin käytin myös muutamia vaaleansinisiä lemmikin kukkia. Nuo pienet turkoosin sinertävät kukat sointuivat sopivasti yhteen hahmon silmien värin kanssa. Lopputuloksena hahmon silmätkin juhlistivat siten juhannusyön sävyjä – silmät kuin vaaleansiniset lemmikin kukat ja silmäluomet enemmän Rohtotädykkeen kukkien sekä vaaleanvioletin järven sävyjä toistellen.
Juhannusaattona voi todistaa tuota taianomaista hetkeä, kun keskiyön auringon säteet värjäävät yöttömän yön oransseilla sävyillä. Sen vuoksi tämä luomus vaati myös noita vahvempia oransseja ja keltaisia sävyjä valaisemaan sekä piirroshahmoa että kukkamekkoa. Siitä syystä kukkamekossakin on myös keltaisia niittynätkelmiä sekä niittyleinikkejä.
Lisäksi myös piirretyssä hahmossa keltaiset ja oranssit värikerrokset muistuttavat keskiyön auringosta. Alla olevasta kuvasta erottuu selkeämmin myös nuo auringonsäteiden kosketuksia mukailevat oranssit luonnosmaiset viivat, samoin kuin myös lämpimämmät sävyt hahmon kasvojen alueella.
Keskiyön auringon alla väreillä on lumoavia sävyjä. Ja juhannusyönä järvikin voi näyttäytyä vaaleanviolettina.
Toivon teille kaikille taianomaisia ja valloittavia keskikesän hetkiä!
Keskiyön auringon lumoama…. ?
Maagista juhannusaattoa blogini lukijoille!
Toivon teille kaikille taianomaisia ideoita ja satumaisia visioita ?
Tähän aikaan vuodesta metsässä voi nähdä tonttuja! ?
Ja tänään joulutontut ovat kiireisiä kaikkien toivottujen lahjojen kanssa. Nuo arvokkaimmat lahjat kun ovat niin tarpeen tässä maailmassa: rakkautta, myötätuntoa, positiivista energia - ja onnellisuutta ?
Ja juuri nyt, tuo yllä olevan kuvan tonttu, antaa kaikkea tuota juuri sinulle!
Lähettäen sylillisen positiivista energiaa ?
Ja alla olevissa kuvissa vielä lumisen jouluillan tunnelmointia...
Vaaleeanpunaisen ja violetin talvisen taivaan alla, on aikaa jouluisiin luonnoksiin.
Aikaa saduille.
Onnellista joulun aikaa blogin lukijoille ?
Viimeiset päivät ennen lunta.
Häivähdys vihreää pimeässä... Tuo viimeinen vehreyden kaipuu ?
Tällä kertaa valmistuneesta kukkamekosta tuli kuin tummempi jatkumo kevään ensimmäiselle kukkamekolle. Siksi tämänkertaisen mekon värit ovat myös käänteisessä järjestyksessä verrattuna tuohon keväiseen luomukseen. Alla mainitut työt ovat vieretysten.
Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.
Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.
Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.
Myös löytämistäni kellertävän vihreistä lehdistä samoin kuin niiden ruskeista sävyistä tuli osa tämän kertaista kukkamekkoa.
Tällä kertaa kukkamekko rakentuikin sekä vihreistä lehdistä, mutta myös tummista ja ruskeista kuihtuneista kukista ja kasveista, joita voi vielä löytää luonnosta juuri ennen lumen saapumista. Noista lakastuneista kasveista, jotka niin ylpeästi uhmaavat tuota tulevaa talvea.
Löydettyäni kaikki oikeat kasvit ja elementit kukkamekkoa varten, myös hahmolle piirtyi sitten luomukseen sopiva tumma ja vihreä väritys mekon yläosaan. Yäosaan muotoutui tällä kertaa myös tuo myöhäisen syksyn hieman takkimainen tyyli pitkillä hihoilla. Tyyli, jossa voi nähdä myös hieman vaikutteita viktoriaanisesta tyylistä. Myös vihreän ja ruskean sävyt mukautuivat piirroskerrosten myötä sopimaan yhteen valmiin kukkamekon värien kanssa.
Koska viimeiset lumettomat päivät voivat joskus olla niin tummia, olivat siten myös muutamat värivalinnat tämänkertaiselle hahmolle selviä heti alusta alkaen. Kuten tuo hahmon tumma tukka ja ruskeat silmät... Ja kun tumman ja vihreän sävyinen kukkamekko oli täydentynyt valmiiksi, myös hahmo sai lisäksi vihreää väriä korostuksina hiuksiina sekä myös vihreitä sävyjä silmäluomiinsa.
Myös mekon yläosa täydentyi tässä luomuksessa oikeilla vihreillä lehdillä. Nuo vehreät lehdet muotuivat kuin kaulahuiviksi hahmon kaulalle. Ehkäpä tuo miniatyyrimäinen huivi onnistuisi jopa tuomaan hieman valoa ja lohtua hahmolle noihin pimeisiin lumettomiin päiviin. Alla olevasta lähikuvasta voi tarkastella tuota pienoishuivia ja muita yksityiskohtia.
Ja sitten, eräänä pimeänä ja lumettomana päivänä...
Ensilumi lopulta saapuu, ja peittää jopa nuo viimeiset vihreät lehdet.
Mukavia joulukuun hetkiä blogin lukijoille!
Kaatuneen puun keiju ?
Hänet voi nähdä vaeltelemassa kaatuneen puun päällä, tuolla pehmeimmällä sammaleella.
Joskus aarniometsässä voi melkein kuulla kaikuja niistä menneistä hetkistä, kun vanhat puut vuosia sitten kaatuivat. Mutta nyt pehmeä sammal jo hyväilee noita kaatuneita jättiläisiä. Ja marraskuussa, kun syksyn väriloisto on jo kadonnut, on metsä silti yhä niin uskomattoman vihreä. Tuon vehreän sammalpeitteen värittämä.
Vanhat metsät ovat lumoavia. Ja juuri sieltä voi myös löytää täydellisen paikan luonnosteluun ja unelmointiin...
Ja jos siellä siristää silmiään.... voivat keijutkin herätä henkiin.
Halloween mekot ?
Kumpi on suosikkisi? Vasen vai oikea?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa tai Facebookissa)
Nämä Halloween hahmot on luotu yhdistämällä tummempaan tyyliin piirretyt hahmot sekä pudonneista syyslehdistä kootut mekot. Koska tahdoin näihin lehtimekkoihin leiskuvia punaisen ja oranssin sävyjä, olivat syksyiset haavan lehdet näihin luomuksiin sopiva valinta.
Joten siitä syystä luova prosessi alkoikin retkellä metsään. Juuri sinne, missä nuo korkeat lehtipuut kasvavat...
Syksy oli jo värjännyt haavan lehdet tuolla kauniin keltaisella sävyllä. Mutta korkealla latvoissa saattoi kuitenkin nähdä myös noita punaisia ja oransseja lehtiä.
Syystuuli saapui avukseni, kun odotin noiden kauniiden punertavien lehtien putoamista.
Ja lopulta löysin kokoelman juuri niitä sopivan värisiä punaisen ja oranssin sävyisiä lehtiä. Jotkut lehdistä olivat pudonneet jo aiemmin, mutta onneksi syksyinen valo avuliaasti paljasti niiden piilopaikat maassa.
Jokainen noista lehdistä oli ainutkertaisen kaunis. Ja muutamissa lehdissä oli noita pieniä mustia pisteitä ja tummentuneita kohtia, jotka sopivat hyvin myös suunniteltuun halloween teemaan sekä hahmojen tummaan tyyliin.
Olin jälleen löytänyt aarteita, valikoiman leiskuvan värikkäitä pudonneita haavan lehtiä. Ja nuo kauniit lehdet, ja niiden pienimmät mustat yksityiskohdat, antoivat jo monia ideoita myös hahmojen tulevasta piirretystä tyylistä. Joten kiiruhdin toteuttamaan halloween hahmojani. Ja tuona iltana jopa syksyisissä puissa näytti auringonlaskun aikaan olevan nuo halloween teeman värit ja tuo kiehtova tumma tunnelma.
Tuo syksyinen auringonlasku ja pehmeän vastavalon korostama tummuus tarjosi lisää inspiraatiota piirtämiseen. Muisto tuosta maisemasta auttoi myös värittämään piirroshahmot tarpeeksi tummiksi. Tavoittelin hahmoille samantapaista vahvojen värien ja tumman tyylin yhdistelmää, aivan kuin tuossa syksyisten puiden takaa näkyvässä auringonlaskussa. Siten kuvituksen kahdelle hahmolle muotoutui tuo tumma tyyli yhdistettynä syksyisiin lehtimekkoihin.
Tahdoin myös korostaa valittuja värejä jo piirrosvaihessa, ja siten samalla myös erottaa hahmojen tyylejä toisistaan (kuva alla). Sen vuoksi hahmot on väritetty joko mustalla ja tummanpunaisella (vasen hahmo) - tai vastaavasti mustalla, harmaalla ja oranssilla (hahmo oikealla).
Lopputuloksena vasemmanpuoleisesta hahmosta tuli tummempi, kun taas oikeanpuoleiselle hahmolle muotoutui vahvasti oranssi tyyli. Lisäksi oranssilla hahmolla on mekossaan myös haavan lehtiä, joissa näkyy vahvoja keltaisen sävyjä.
Hahmojen piirtämisen ja lehtimekkojen kokoamisen jälkeen, viimeistelin vielä halloween hahmoille tuon lehdistä rakennetun ympäristön. Kuvissa alla näkyy tuo lehtien kerroksellisuus sekä niiden muodostama maailma.
Joskus syksy voi viedä mukanaan pudonneiden lehtien maailmaan.
Toivotan teille kaikille mukavaa ja taianomaista Halloweenia!
Syysvaahteran keiju...
Annathan vaahteranlehtien pitää värinsä vielä hetken aikaa ??
Syysvaahteran keijun mekko on koottu pudonneista vaahteranlehdistä. Ja tämän kerroksittaisen mekon tyyliksi valikoitui etenkin syksyn eri väreissä loistavat lehdet.
Ja siitä syystä tämän luomuksen tarina alkoikin juuri vaahteranlehtien etsinnöillä. Ja miten värikäs seikkailu siitä tulikaan! Alkaen vihreän vivahteista ja jatkuen keltaisten sävyjen syövereihin. Ja matkan varrella pysähdyin useamman kerran ihmettelemään, miten upeasti tuo syksyinen valo voikaan leikkiä vaahteranlehdillä.
Ja etsintöjeni jatkuessa, löysin niin monia pudonneita aarteita vaahteroiden alta...
Ja polkuni johdatti minut sitten mahtavan monivärisen vaahteran alle. Ja tuo puu näytti todellakin vaalivan kaikkia syksyn värejä ja vaiheita lehdissään.
Ja kaikkein kallisarvoisimmiksi aarteiksi paljastuivat nuo pudonneet syvänpunaiset lehdet. Nuo samaiset punertavat lehdet muodostivat sittemmin myös keijun mekon alaosan, ja tuon tummanpunaisen helman. Ja samat punaiset ja oranssit sävyt toistuivat sitten myös keijun mekon piirretyssä yläosassa.
Keijun mekosta muotoutui monivärinen, sen matkallani kohtaamani vaahteran inspiroimana. Lisäksi piirretyn hahmon mekon yläosa ja muut värit on mukautettu tuon monivärisen lehtimekon sävyihin. Viimeisissä väritetyissä kerroksissa myös keijun silmät saivat lopullisen vahvan vihreän sävynsä.
Syksyn leiskuvat värit ovat aina inspiroivia. Ja tällä kertaa kirkkaan värikkäät vaahteranlehdet toivat ripauksen tuota syksyn taikuutta myös keijun lehtimekkoon.
Värikästä ja luovaa syksyä kaikille blogini lukijoille!
Syksyisen metsän keskeltä... hän löysi suojapaikan. ??
Ja kun on tarpeeksi pikkuinen, mahtuu jopa kärpässienen alle.
Ja kuvassa (alla) se hetki, juuri ennen kuin keiju lensi syksyiseen metsään.
Mukavia syksyisiä hetkiä teille kaikille blogini lukijoille!
Ja niin lakastuneiden lehtien alta saapui kevät… ?
Hyvästi lakastuneet lehdet ja eilisen muistot, sillä valkovuokot kukkivat jo!
Tähän kuvitukseen yritin vangita sen hetken, jolloin kevät vihdoin saapuu edellisen vuoden lakastuneiden lehtien lävitse... Ja siten syntyi tämä kevät-teemainen kukkamekko, jossa kuihtuneiden lehtien kerroksiin yhdistyi tuoreet kukkivat valkovuokot sekä käenkaalin kukat.
Etenkin nuo lakastuneet harmaan ja ruskeansävyiset lehdet antoivat tähän työhön erityistä kerroksellisuuden tuntua.
Tämä kuvitus vei minut suomalaisiin metsiin, ja juuri niihin hetkiin, jolloin kevät vihdoinkin voittaa. Tätä kukkamekkoa varten keräsin aivan ensimmäisiä kevään kukkia. Etenkin juuri kukkivat valkovuokot ovat aina erityinen merkki keväästä ja lähestyvästä kesästä. Siksi tähän kukkamekkoon kauniin valkoiset valkovuokon kukat olivat tärkeitä, mutta samalla myös vuokkojen vihreät lehdet toivat tähän työhön tuota kevään tuntua ja viestivät myös kasvukauden alkamisesta.
Toinen erityinen valinta tähän kevät-teemaiseen kukkamekkoon olivat herkän kauniit käenkaalin kukat.
Suomen metsissä voi todistaa tuota tiettyä lumoavaa hetkeä, jolloin käenkaalin kukat kukkivat lyhyen aikaa juuri ennen kuin muut kasvit valtaavat metsän. Tuon lyhyen hetken ajan metsä vaalii tuota kaunista valkoista kukkamattoaan.
Ja tuo hetki on joka kerta yhtä taianomainen... Satumaisessa metsässä kävely ja ensimmäisten käenkaalin kukkien etsiminen on aina yhtä jännittävää. Ja tuon keväisen valon ympäröimänä voi nähdä, miten luonto hiljalleen herää.
Ja samalla tuo muutos tapahtuu kuitenkin niin yllättäen, aivan kuin silmänräpäyksessä... Kun metsämustikoiden lehdet yhtäkkiä jo kukoistavat ja valtaavat metsän tuolla aivan erilaisella ja kirkkaalla vihreän sävyllä.
Nuo metsämustikan lehdet ja tuo keväinen vihreän sävy muistuttavat niin vahvasti siitä erityisestä hetkestä, kun kaikkialla on uusia alkuja. Ja siitä syystä tahdoin lisätä myös keväiseen kukkamekkoon muutamia metsämustikoiden oksia lehtineen sekä myös noita pieniä raakoja mustikoiden alkuja.
Niinpä etsin satumetsästä muutamia tarkoitukseen sopivia metsämustikoiden oksia...
Ja matkan varrella vielä yksi selkeä kevään ja kesän merkki olivat tietenkin hyttyset! Ne toden totta pitivät minulle seuraa metsäretkelläni... kertoen levottoman innokkaasti kenties salaisista marjapaikoista, joissa metsämustikat kasvavat.
Kun olin hyttysten vauhdittamana kerännyt metsästä kaikki oikeat kukat ja elementit, piirroshahmo sai siten keväisen kukkamekkonsa.
Alla on muutamia hetkiä kuvituksen ja kukkamekon teosta.
Etenkin metsämustikoiden raakileet yhdessä vihreiden lehtien kanssa toivat mukavaa kontrastia kukkamekkoon, varsinkin kun ne löysivät paikkansa valkovuokkojen ja käenkaalien kukkien viereltä (alla).
Myös piirroksen värit on kuvituksessa mukautettu kukkamekon sävyihin. Esimerkiksi hahmon vihreät silmät olivat ilmeinen valinta tässä piirroksessa. Mutta lisäksi myös piirroshahmon hiukset vihreällä varjostuksella on tässä työssä suunniteltu sointumaan yhteen etenkin kukkamekon vihreiden elementtien kanssa.
Värivalinnoissa myös hahmon hiusten valkoiset valokohdat ja vaalea ihonväri on mukautettu sopimaan yhteen kukkamekon valkoisten kukkien kanssa. Ja jopa piirroshahmon huulien väri valikoitui piirrokseen käenkaalien kukkien hentojen vaaleanpunaisten viivojen inspiroimana.
Yksi erityinen yksityiskohta oli myös keltaisen värin lisääminen tähän kuvitukseen. Tuo piristävä keltainen, joka muistuttaa kevään ensimmäisistä valonsäteistä. Ja niistä hetkistä, jolloin auringon valo tuntuu talven jälkeen eri tavalla lämpimältä ja antaa jo lupauksia tulevasta kesästä. Sekä valkovuokkojen että käenkaalin kukkien keskellä näkyy tuota keväisen kaunista keltaista väriä. Piirrokseen onkin lisätty tuon sävyn innoittamana muutamia keltaisia värikerroksia, jotka näkyvät hahmossa hentoina keltavihreinä vivahteina.
Myös aivan erityinen kellertävä värisävy löytyy käenkaalin kukan herkästä varresta. Tuo mielenkiintoinen sävy toi inspiraatiota, etenkin piirroshahmon hiusväriin. Alla olevissa kuvissa näkyy tarkemmin yksityiskohtia, joissa esiintyy noita enemmän kellertävän vihreitä värikerroksia hahmon hiuksissa sekä myös osioita, joissa tuo pieni kukanvarsi on ollut aivan erityisenä värimallina hiusten raidoituksen tapaisille kohdille.
Kaikista edellä kuvatuista pienistä kevään elementeistä rakentui siten lopputuloksena keväinen kukkamekko ja kuvitus.
Tämän kuvituksen hahmo keväisessä kukkamekossaan jäänee nyt siihen hetkeen, joka muutoin kulkee ohi niin huomaamatta ja nopeasti. Hetkeen, jolloin luonto herää talven jäljiltä.
Toivotan teille kaikille kevään tuulahduksia ja onnen hetkiä!
Keiju oli hämmentynyt… Mikä se oli? Jotain oranssia lumisessa metsässä!
Oliko se vain hänen oma heijastuksensa vai todellakin ihan oikea toinen keiju?
Vai jopa kaksonen?!
Muistatko vielä tuota talvisessa metsässä piilottelevaa keijua blogin artikkelista useamman vuoden takaa?
... Tänä vuonna tuo sinivihreä keiju löysi uuden ystävän piilopaikastaan!
Ja kun metsä on peittynyt valkeaan lumeen ja kylmyys kuiskailee vain talvesta...
Oi, miten onnekasta olikaan löytää tuo toinen keiju!
Sillä yhdessä on niin paljon mukavampaa ja kotoisampaa piileskellä talven yli, vaikka silloin tällöin nuo keijut palelevatkin tuolla talvimetsässä. Ja onhan myös paljon hauskempaa, kun taianomaisen seikkailun voi jakaa ystävän kanssa!
Ja lisäksi yhdessä voi etsiä ihan uusia piilopaikkoja tuolta talven ihmemaasta!
Ja tuo lumoava talvimetsä tarjoaakin niin monia hyviä piilopaikkoja...
Niinpä metsässä kulkijan onkin hyvä katsoa aina vähän tarkemmin ja lähempää... Koska syvältä lumisesta satumetsästä voi sattumalta löytää juuri sen paikan, jossa keijut piileskelevät.
Jännittäviä ja luovia talvisia hetkiä teille kaikille ❤️
Sukellus suomalaiseen lumiseen metsään ?
Mitä jos voisi vain kadota tuonne lumiseen metsään luonnoskirjan (ja lämpimien juomien) kanssa...
Suomalaissa lumisissa metsissä on jotain aivan erityisen lumoavaa, ja inspiroivaa. Tuntuu kuin siellä vallitsisi jokin taianomainen toinen todellisuus.
Ja nuo lumiset puut, voisivatko ne kertoa tarinoita?
Eksyn tuohon lumiseen tarinaan. Ja löydän lohtua pehmeän valkoisesta lumipeitteestä, joka verhoaa koko metsää. Tunnelma metsäseikkailulla on satumainen.
Tuo taianomainen luminen metsä.
Ja luonnoskirja, joka täyttyy ideoista - sekä lumesta!
Lumisesta metsästä voi löytää kätkettyjä tarinoita tai siellä voi luoda ihan uusia satuja. Tai sitten voi vaan lumoutua metsän hiljaisuudesta ja vaikuttua luonnon uskomattomasta kauneudesta...
Ja nauttia metsän kaikista kiehtovista yksityiskohdista ja tuosta puhtaanvalkoisesta lumesta.
Luonnoskirjani kanssa voisin vaeltaa talven ihmemaassa varmaankin ikuisuuden...
Mutta lopulta lumiset puut ohjaavat minut kohti kotia, ja pyytävät vierailemaan jälleen uudelleen.
Toivon teille ihania talvisia päiviä ja inspiroivia hetkiä!
Suomi on juhlinut itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja sen myötä on ollut mukava tuoda esiin suomalaisia teemoja myös blogissa. Yhtenä aiheenani onkin ollut ollut Suomen metsät inspiraation lähteenä. Siitä syystä kerronkin teille nyt myös Lustosta, Suomen Metsämuseosta.
Lusto on metsäkulttuurin valtakunnallinen erikoismuseo ja tiedekeskus – ihmisen ja metsän menneisyyden sekä tulevaisuuden kansainvälinen kohtauspaikka Punkaharjulla. Luston näyttelyt, kokoelmat, tapahtumat, työnäytökset ja teemapäivät kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämässä.
Lustolla on myös mielenkiintoinen nettisivusto, jossa on runsaasti lisätietoa museosta ja tapahtumista: www.lusto.fi
Lusto sijaitsee Punkaharjun kauniissa maisemissa Savonlinnassa. Helsingistä Punkaharjulle on matkaa n. 340 km. Lähin lentokenttä on noin 30 kilometrin päässä.
Lisätietoa Punkaharjun alueesta löytyy mm. täältä:
http://www.visitpunkaharju.fi/
Suomen Metsämuseo on kuin aarre metsän keskellä. Museota ympäröivät Punkaharjun kauniit maisemat muovaavat koko museokäyntiä tehden siitä unohtumattoman kokemuksen. Koko ympäristö henkii vahvasti suomalaisten metsien tarinaa.
Lusto järjestää myös opastettuja kierroksia. Kävelymatkan päässä Lustossa sijaitsee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus- ja puulajipuisto, jossa on nähtävillä yli sata puulajia ja erikoismuotoa. Alueelta löytyvät myös Suomen pisimmät puut. Harjuluontoa kauneimmillaan edustaa Punkaharjun luonnonsuojelualue, joka on maailman vanhimpia.
Lisätietoa löytyy myös täältä:
www.lusto.fi/opastukset/opastukset-luontokohteille/
www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/vierailukohteet/punkaharjun-tutkimusmetsa/
www.luontoon.fi/punkaharju
Mutta jo Luston piha-alueeltakin avautuu silmiä hivelevä postikorttinäkymä. Miten uskomattomat puitteet tuo maisema luokaan kaikille metsämuseon pihassa järjestettäville ulkotapahtumille! Lusto onkin mielenkiintoinen paikka jokaisena vuodenaikana, ja kulloinkin vallitseva vuodenaika värittää tuon museota ympäröivän maiseman aina erilaiseksi. Syksy värikkäine puineen on ollut yksi mieluisimmista ajankohdista omalle vierailulleni.
Luston sivuilta löytyy lisätietoja aukioloajoista ja kauteen liittyvistä tapahtumista ja teemapäivistä. Varsinkin kesäisin Metsämuseo tarjoaa monia ulkotapahtumia, työnäytöksiä ja opastettuja kierroksia.
Maisemassa Luston rakennus itsessään näyttäytyy jännittävänä metsäseikkailuna, kutsuen luokseeen vierailulle. Rakennus antaa vierailijalle tunteen, että hän on astumassa kiehtovaan ja kätkettyyn metsään - metsän sisällä. Museovierailu on kuin matka tuonne toiseen todellisuuteen, joka on rakennettu tiedosta ja metsätarinoista. Ja samaan aikaan se on kuin aikamatka Suomen metsätalouden ja metsäteollisuuden kehitysvaiheisiin.
Mutta ennenkaikkea Lusto vaalii sitä kaunista sidosta, joka suomalaisilla on metsiinsä.
Kävijä voi helposti unohtaa ajan kulun vaeltaessaan kauniissa Metsämuseossa. Yhtenä Suomen laajimmista erikoismuseoista, Lustossa riittää näkemistä ja ihmeteltävää. Vierailulle onkin hyvä varata aikaa runsaasti, jotta kokemuksesta voisi nauttia mahdollisimman paljon.
Suomen Metsämuseolla on jokaiselle kävijälle jotain annettavaa. Näyttelyt on rakennettu kauniisti - suurella määrällä tietoa ja tyyliä. Ja samaan aikaan jokainen pienikin yksityiskohta tuntuu sulautuvan kauniisti isoon kokonaisuuteen. Museokäynti täyttyykin monista visuaalisista elämyksistä. Ja vitriineitä katsoessa tuntuu, että voisi kadota tuonne toiseen maailmaan, josta ne kertovat.
Ja entäpä sitten nuo näyttelyiden uskomattomat pienoismallit, ne ovat aivan oma lukunsa!
Pienoismallit on rakennettu taidokkaasti, ja ne kuljettavat metsän tarinaa koko museon läpi. Tieto aihepiirien takaa herää henkiin, kun erilaiset peinoismallit kuvittavat tapahtumia ja yksityiskohtia. Jo pelkästään syventymällä noihin pienoismaailmoihin kaikkine hienoine yksityiskohtineen, voisi viettää museossa tuntikausia.
Pienoismallit luovat myös mielenkiintoisen kontrastin museon isompiin elementteihin nähden. Sen myötä koko museoon syntyy kaunis tasapaino. Harmonia, jossa nuo pienimmät pienoismallien hahmot tuntuvat käyvän vuoropuhelua suurimpien metsäkoneiden kanssa. Unohtumaton vierailu rakentuu myös tuosta rikkaasta monimuotoisuudesta ja vaihtelusta.
Myös Metsämuseon suurimmat elementit ovat vaikuttavia. Massiiviset metsäkoneet ja erilaiset simulaattorit Koneaika -näyttelyssä muodostavat yhden kokonaisuuden museon sisällä. Näyttely kertoo puunkorjuun koneistumisesta sekä metsätalouden ja -teollisuuden kehittymisen eri vaiheista, aina tulevaisuuden visioihin saakka.
Lustossa on paljon nähtävää, ja sen lisäksi museo tarjoaa myös paljon kosketeltavia ja kokeiltavia esineitä ja kohteita.
Metsämuseo on myös hauska vierailukohde etenkin lasten kanssa. Näyttelyiden pienoismallit ja koneet tarjoavat paljon ihmeteltävää - tai vaikkapa puulajien tunnistamisen arvuuttelu. Mutta Lustossa on myös paljon muuta... kuten lähes kahdeksan metrin korkuinen "Lasten puu" tai jännittävä "Karhunpesä". Lisää tietoa museon perheen pienimmille suunnatuista seikkailuista löytyy Lasten Lustosta.
Lustossa jokaisen nurkan takaa voikin löytää aina jotakin uutta. Kaiken kaikkiaan Metsämuseo on mahtava kokemus, joka antaa paljon uutta tietoa ja elämyksiä.
Erityisen suuren vaikutuksen etenkin kuvittajan näkökulmasta teki myös se tapa, jolla Suomen taidetta ja kuvituksia oli tuotu osaksi museon näyttelyitä. Kansallisesti tärkeät ja tunnetut teokset kertoivat omaa tarinaansa läpi koko museon.
Esimerkiksi kaskeamiseen liittyen tunnetuin kaskenpolttoa kuvaava teos on kansalllismaalari professori Eero Järnefeltin teos "Raatajat rahanalaiset". Tuo tunnettu alkuperäinen teo on maalattu osittain ulkona perinteisellä kaskenpolttoalueella Savossa. Malleina olivat paikallisen Puurulan talon väki ja naapurit. Alkuperäinen maalaus kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin. Lustossa historiallinen näkökulma yhdistyy tuosta maalauksesta teetetyn suuren kuvan kuvan kanssa, ja kertoo siten syvää ja koskettavaa tarinaa kaskeamisesta.
Kansallisesti tunnettuja kuva-aiheita oli yhdistetty metsäteemoihin myös tilassa nimeltä "Myyttinen Metsä". Tuo huone ja kokonaisuus on osa pysyvää näyttelyä nimeltään "Suomalaisten metsät".
Suomalaisille metsä on ollut, ja on edelleen, paitsi toimeentulon lähde ja metsän antimien aarreaitta, mutta myös paikka virkistäytymiselle ja rauhoittumiselle. Näyttely avaa myös polkuja kansanperinteen metsään, metsämyyttien, -tarinoiden ja -uskomusten maailmaan – maailmaan, jossa metsään saattoi kadota yliluonnollisella tavalla.
Etenkin metsän myytteihin liittyvät teemat houkuttelivat minut Lustoon, kun kuulin paikasta ensimmäisen kerran. Kuljettuani lapsuudesta lähtien suomalaisissa metsissä, ja piirrettyäni metsänneitoja ja metsään liittyviä aiheita koko ikäni – oli suorastaan mahdotonta vastustella Metsämuseon kutsua. Ehkä myös siitä syystä juuri tuosta "Myyttisestä Metsästä" muodostui itselleni yksi museon mieluisimmista kohteista.
"Myyttisessä Metsässä" oli juuri sitä samaa taianomaista tuntua kuin suomalaisissa metsissäkin - aivan kuin siellä kävijä astusi suoraan satukirjaan. Tilan visuaaliset elementit ja valaistus loivat tuota myyttistä tunnelmaa, ja koko huone tuntui kuin kuiskaavan muinaista metsän taikuutta.
Huoneen seinille oli koostettu kauniita kuvia ja tarinoita Rudolf Koivun upeista kuvituksista.
Rudolf Koivu on eräs merkittävävimmistä suomalaisista kuvittajista. Koivun kuvitusten aiheet vaihtelevat, mutta eräs niiden keskeisistä tapahtumapaikoista on suomalainen metsä. Lisätietoa ja kuvia Rudolf Koivun mestarillisista kuvituksista löytyy esimerkiksi täältä: http://www.rudolfkoivu.fi/
Metsämuseon "Myyttisessä metsässä" voi sukeltaa suoraan Rudolf Koivun satumetsään. Mutta samalla kävijä voi myös lukea muita kiehtovia tarinoita Suomen kansanperinteestä ja myyttisistä traditioista metsiin liittyen.
Tila jatkuu "Hiljaisuuden huoneeseen", joka on virtuaalinen kokemus. Huone on ollut kävijöiden suursuosikki yli 16 vuoden ajan. Suomen EXPO 2000 -maailmannäyttelypaviljonkiin Hannoveriin alun perin puoleksi vuodeksi suunniteltu virtuaalinen luontoelämys Hiljaisuuden huone on auki 7.1.2018 saakka.
"Hiljaisuuden huoneen" jälkeen suuntasin museon esitteet ja kartta kainalossa kohti seuraavaa elämystä. Museon kartan kanssa suunnistaminen tuntui oikeastaan siltä, kuin olisi tutkinut oikeaa metsäkarttaa - ja etsinyt sieltä metsän siimeksestä kaikkia niitä erilaisia ja ihmeellisiä paikkoja. Tavallaan Lusto muistuttaakin suurta metsää, joka kätkee sisälleen monia pienempiä osia - joissa kaikissa on se oma ainutlaatuinen tunnelmansa.
Seuraava kohde, jonne suunnistin oli taidenäyttely nimeltään "Kansallista identiteettiä rakentamassa". Näyttelyn on Lustoon koostanut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö. Lisätietoja säätiöstä ja sen kokoelmista löytyy sivustolta: www.upmks.fi
Kansallista identiteettiä rakentamassa – näyttelyssä tarkastellaan miten metsänkuvauksesta ammentava taide edesauttoi kansallisen identiteetin rakentumista. Näyttelyssä voi tutustua paitsi suomalaisen metsän taidehistoriaan, myös säätiön kokoelmista kumpuaviin mielenkiintoisiin verkostoihin.
Näyttelyssä nähdään teoksia mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Berndt Lindholmilta, Eero Järnefeltiltä, Gösta Diehliltä, Hugo Simbergiltä, Jalmari Ruokokoskelta, Jussi Mäntyseltä, Pekka Haloselta, Santeri Salokiveltä, Tuulikki Pietilältä, Victor Westerholmilta ja Yngve Bäckiltä. Näyttelyn on kuratoinut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja, FT Anna-Maria Wiljanen.
Näyttelyn yleisnäkymä kutsuu vierailijaa tutkimaan taidetoksia ja nauttimaan niistä moninaisista metsätarinoista, joita teokset välittävät. Näyttelytilassa Jussi Mäntysen upeat pronssiveistokset rytmittivät koko tilaa hienolla tavalla.
Taideteoksiin syventyminen ja näyttelyn tarkastelu eri kuvakulmista tarjosi kiehtovia näkymiä.
Yksi "Kansallista identiteettiä rakentamassa" – näyttelyn kohokohdista oli maalaus, joka oli näkyvissä myös näyttelyn esitteissä. Tuo Pekka Halosen teos "Syksyisiä haapoja", näkyy myös kuvassa ylhäällä oikealla.
Vasemmalla tuossa samassa kuvassa on Eero Järnefeltin guassi-teos, Maisema Kolilta.
Etenkin nuo näyttelyn maisemamaalaukset olivat kuin ikkunoita suoraan suomalaisten kansallisidentiteettiin...
Nämä uskomattomat maalaukset (kuvassa ylhäällä) kuljettivat katsojan myös syvälle Suomen kansallismaisemiin.
Teokset kuvassa vasemmalta:
Axel Gallén, Oulankajoen maisema Paanajärvellä
Berndt Lindholm, Kalliomaisema
Eero Järnefelt, Onnen ja lemmen saari
Näyttely tarjosikin monia unohtumattomia hetkiä...
Hetkiä, jolloin näkee Hugo Simberin viivasyövytyksiä (kuva alla).
... tai näkee Matti Hauptin pronssiveistoksen nimeltä Metsänneito (kuvassa oikealla alhaalla).
Näyttelyssä oli myös mielenkiintoista lukea taiteen ja metsäteollisuuden välisten verkostojen kudelmasta. Lisätietona näyttelyssä oli myös kuvauksia Hugo Simbergin suunnitteluprosessista Kymiyhtiön liikemerkkiin, griippiin eli aarnikotkaan liittyen. Viivasyövytys "Aarnikotka" näkyy myös kuvassa ylhäällä vasemmalla.
Yksi erityinen yksityiskohta näyttelyssä oli myös Hugo Simbergin suunnittelema Kymiyhtiön 25-vuotisjuhla-adressi vuodelta 1899 (kuvassa alhaalla).
"Kansallista identiteettiä rakentamassa" - näyttely on esillä Lustossa vielä 7.1.2018 saakka.
Erikoisnäyttelystä muodostuikin hieno osa museovirailua. Taideäyttely korostaa suomalaisten metsien teemoja hienolla tavalla - eikä näyttelylle voisi kuvitella parempaa paikkaa kuin Lusto. Kaunis kokoelma teoksia antoikin museokäynnille aivan erityisen vivahteen.
Metsämuseo ja taidenäyttelyn upeat teokset täydensivät toistensa tarinoita, ja loivat siten yhteisen visuaalisen kielen. Museokäynnin jälkeen sekä elämykset Lustosta, että siellä koetusta taidenäyttelystä, kertovat kävijän mielessä yhden kauniin tarinan - tuon tarinan suomalaisten metsäsuhteesta.
? Oodi Suomen metsille ?
Jokaisena vuodenaikana voi kävellä suoraan satukirjaan - ja ehkä jopa nähdä keijuja...
Suomen metsät ovat tarjonneet niin monia seikkailuja. Ja noissa metsissä olen kulkenut aina inspiroituneena...
Inspiroituneena uskomattomasta luonnosta eläimineen - ja tietenkin myös haltioituneenaa Suomen metsien myyteistä ja mytologiasta.
Ja useita vuosia sitten, lumoutuneena taianomaisesta Suomen juhannuksesta, piirsin metsänneidon (alla).Tuon kuvituksen, joka sitten täydentyi suomalaisilla niittykukilla.
Voisivatko nuo keskikesän kukat kukkia ikuisesti?
Kiitos Suomi upeista metsistä, ihanista niittykukista - ja kaikesta inspiraatiosta.
Rauhallista Joulua & luovaa uutta alkavaa vuotta <3
Tuokoon uusi vuosi teille kaikille valoa ja iloa!
Kesäkuu... ja niittykukat kukkivat jälleen Suomessa.
Luminen satumetsä vaalii jäätyneitä muistojaan.
Mutta lumipeitteen alla on jo kuitenkin hiljainen lupaus keväästä.
Katso vielä vähän tarkemmin...
Sillä syvältä talvisesta satumetsästä voit löytää paikan,
jonne keijut ovat piiloutuneet.
Suomen talvi…
Kuiskauksia lumessa.
Lumikuningattaren kanssa satumaisessa metsässä.
Saadankohan tänä vuonna viettää valkeata joulua?
Lumisessa metsässä voi joulun aikaan nähdä ihmeellisiä juttuja <3
Ohessa vanhempi vesiväreillä tehty kuvitus.
Satumaista Juhannusta kaikille teille! Tuokoon yötön yö teille valoa ja iloa <3
Satumaista Juhannuksen viettoa Suomessa ja kesän värien keräämistä luonnoskirjaan.
Ja alla vielä lähikuvia luonnoskirjan keiju-piirroksesta.
Työni "Forest life in Finland" valittiin RWS (Royal Watercolour Society) Contemporary Watercolour näyttelyyn Lontoon Bankside Gallery:n (Thamesin varrella, Tate Modern vierellä). http://www.banksidegallery.com
Ohessa tunnelmia näyttelystä sekä yksityiskohta työstä “Forest Life in Finland”. Kuvasta näkyvät tarkemmin miniatyyrimäiset sienet suhteessa millimetreihin.
