Blogi

Sandcastle.fi blogi sukeltaa keskikesän taikuuteen, niittykukkien loistoon ja fantasiakissojen maailmaan. Sannan blogissa unenomaiset elementit leikkivät todellisuuden kanssa - ja kuvitukset täydentyvät niittykukilla. Seuraa polkua luovuuden, taiteen ja kuvitusten pariin.

Rauhallista joulun aikaa

Toivotan sinulle rauhallista joulua & onnellisia hetkiä!

Ja kiitos kaikille tilaustöiden tilaajille, toivottavasti uudet kuvanne tuovat jouluunne valoa.

Kukkamekkoja

Marraskuun 11. päivä on hyvä hetki muistella kesäisiä kukkamekkoja...

Yläpuolella näkyy kokoelma kukkamekkoja. Mikä niistä on suosikkisi: 1,2,3 vai 4?

Täältä voit lukea lisää näistä tyyleistä:

1. Keskiyön auringon alla kukkiva mekko

Lähetän sinulle valoa ja voimaa! Pysy vahvana ja rohkeana!

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää! ❤️

Hyvää ystävänpäivää kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!

Lämpimät kiitokset myös somen seuraajille kaikista tykkäyksistä ja kommenteista.

Ja suuri ystävänpäivän halaus kaikille teille luoville sieluille siellä jossakin!
Pysytään vahvoina ja rohkeina!

Päivätär

Yllä näkyvä Päivätär-kuvitus syntyi useampi vuosi sitten osaksi myyttisten keskikesän hahmojen sarjaa. Ja nyt keskiyön auringon alla on vihdoin Päivättären vuoro loistaa.

Päivätär on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, Vedenneidon, Juhannusaaton ”Even” sekä Lemmenloitsuja symboloivan hahmon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä blogin artikkeleista. Ja yhdessä neidot muodostavatkin sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä yllä olevat myyttiset hahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat sekä suomalaisen keskikesän taikuus että tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen. Ja jo vuosia sitten visiot hahmoista kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvituksiksi. Ja näin keskikesän juhlan aikaan on mukava muistella Päivätär-kuvituksen luovaa prosessia.

Englanninkielisenä Päivätär kääntyy muotoon Sun Maiden tai Sun Spirit aurinkoon viitaten. Suomen kielen Päivätär-sana sen sijaan viittaa vahvasti Suomen mytologiaan ja etenkin kansalliseepos Kalevalan runoihin. Siten olikin luonnollista, että Kalevala vaikutti tämän kuvituksen muotoutumiseen. Kuvitustyön taustalla Kalevala kulki mukana mielikuvissa ja ideoissa, mutta se myös kirjaimellisesti seikkaili matkan varrella mukanani metsissä ja niityillä kukkia etsimässä…

Kokosin alle myös muutamia inspiroivia linkkejä vaikuttavasta kansalliseepoksestamme. Elias Lönnrotin kokoaman ja toimittaman Kalevalan runot ovat kalevalaista runoutta ja ne on tehty kalevalaiseen runomittaan

Kansalliseepoksestamme wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Kalevalasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla:
http://nebu.finlit.fi/kalevala/  

Kalevalaseura:

http://kalevalaseura.fi
https://kalevalaseura.fi/mika-on-kalevala/

Suunnitellessani myyttisiä neitoja, niin jo ensimmäisissä luonnoksissa kaikille hahmoille valikoitui oma tyylinsä ja väriyhdistelmänsä. Päivätär sai silloin teemansa mukaisesti vahvan keltaisen värin ja aurinkoisen tyylin. Päivättäressä korostuukin ajatus auringonvaloa säteilevästä valontuojasta, joka saa kasvit vihertymään ja kukat kukkimaan. Sävyltään vihreä kukkamekon alaosa juhlistaa tuota auringonvalon herättämää vehreyttä - ja muodostaa kuin alustan ja maaperän hahmon kukkivalle keltaisuudelle.

Päivättären aurinkoinen kukkamekko täydentyi Suomen niittykukista: niittyleinikeistä, valkoapiloista, päivänkakkaroista – ja tuosta keltaisesta voikukasta. Tuosta säteilevän ihanasta voikukasta muodostui kuvitukseen sopiva katseenvangitsija - ja siitä myös muotoutui matkan varrella aivan erityinen kiinnekohta symboloimaan aurinkoa ja kesäpäivää. 

Päivätär-kuvituksessa oli heti alussa tiedossa, että hahmon tyyli noudattelisi toisten myyttisten neitojen tyyliä. Siksi Päivättäreen sisältyi vivahteita Kalevalasta hyvin pelkistetysti, jotta kaikkien hahmojen erilliset tarinat sulautuisivat siten yhtenäisemmin toisiinsa.

Mutta Kalevala tarjosi taustalla runsaasti inspiraatiota myyttisten hahmojen ja Päivättären kuvittamiselle. Kalevalan runoissa on mm. kuvattu  ”Päivättären kehreävän”. Ja joissain Kalevalan runoissa tietyt vaatteet ovat ”Päivättären päättelemiä”, kuten vaikkapa tässä kauniissa Kalevalan säkeessä:

"Astu aittahan mäelle

- aukaise parahin aitta - !

Siell' on arkku arkun päällä,

lipas lippahan lomassa.

Aukaise parahin arkku,

kansi kirjo kimmahuta:

siin' on kuusi kultavyötä,

seitsemän sinihamoista.

Ne on Kuuttaren kutomat,

Päivättären päättelemät."

Suomen kielen vivahteet ja Päivätär-sana toivat kuvitukseen jälleen erityisiä ominaispiirteitä, vähän samaan tapaan kuin aiemmassa Vedenneito-kuvituksessakin.

Ja kaikille kielistä kiinnostuneille lisäsin muutamia Päivättäreen ja aurinkoon liittyviä suomenkielisiä sanoja kuunneltavaksi Forvossa… Ja joskus onkin mukava vain pysähtyä kuuntelemaan Suomen kielen kauneutta. Alla olevat sanat avautuvat uuteen ikkunaan, Forvossa paina sinistä painiketta kuullaksesi sanan lausumisen.

Aurinko
Päivätär
Keskikesä
Ilta-auringon kajo
Hopea

Yksi yllä olevista listatuista sanoista oli hopea. Kansanperinteessä ja Kalevalassa hopealla on erityinen merkitys. Ja samoin Päivättären yhteydessä, koska esim. Kalevalan runoissa neidot pyytävät toisinaan Päivättäreltä auringon hopeaa, vaatteita ja koruja. Kalevalan runoissa lausutaan mm.: ”Päivätär, anna hopeitasi."

Kalevalan runoja lukiessani ajatukset vaelsivat tuohon hetkeen, kun Päivättäreltä on pyydetty auringon hopeaa. Ja mielikuvissa hahmottui myös tuo mystinen tapahtuma, jolloin tuo hopea on sitten maagisesti päätynyt pyytäjilleen. Noiden ajatusten siivittämänä auringon hopea piirtyikin kuvituksen Päivättärelle hyvin symbolisesti ja abstraktilla tavalla.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy miten kuvituksen edetessä tuo auringon hopea löysi paikkansa pelkistettyjen ja symbolisten auringonsäteiden viereltä... ja lopulta tuo auringon hopea kuin suli osaksi kuvituksen Päivättären säteilevää valoa.

Kalevalan runojen säkeistä kuvitukseen valikoitunut auringon hopea piirtyi hahmoon erityisenä vihjeenä Kalevalasta ja kunnioituksena suomalaiselle kansanperinteelle. Mutta koska kaikilla myyttisillä neidoilla näissä kuvituksissa on tietty tyyli, lisäsin siten myös viitteet Kalevalasta hahmoon hyvin hienovaraisesti. Tuo lähestymistapa muistutti jälleen hieman esim. aaltomaisten elementtien lisäämistä pelkistetysti jo aiemmin mainitulle Vedenneidolle.

Myös Päivättäressä oli mielenkiintoista tutkia tuota pelkistetympää ja abstraktia tyyliä esimerkiksi juuri auringon hopean tai auringonsäteiden kuvaamisessa. Ja siten nuo hahmon Kalevalaan vihjaavat yksityiskohdatkin sopivat myös parhaiten toisten hahmojen tyylien vierelle ja sulautuivat osaksi hahmojen yhteistä tarinaa.

Pelkistetystä tyylistä huolimatta kaikkien myyttisten neitojen tyyliin sisältyi kuitenkin myös näyttävä kruunu. Mutta neitojen kruunutkin on toteutettu pelkistetymmin ja pienemmässä koossa, jos tyyliä vertaa vaikkapa suurempiin ja tarkempiin piirroksiin. Ja näiden neitojen kohdalla olikin kiehtovaa yrittää piirtää pelkistetysti näyttävää!

Ja kuten toisetkin neidot, niin myös kuvituksen Päivätär, sai kutreilleen tuon uniikin kruunun. Päivättären kruunussa toistui symboliikka auringosta, auringon hopeasta ja valosta. Kruunussa oli myös tärkeää säilyttää yhtenäinen tyyli toisten myyttisten neitojen kruunujen kanssa.

Kalevalasta inspiroituneena Päivättären kruunusta muotoutui hopeinen. Kruunun sävyt on piirretty ja väritetty Kalevalan runoissa mainittun auringon hopean sävyjä jäljitellen. Ja tuon hopeisen kruunun valkoiset valokohdat muistuttavat paitsi keskikesän auringosta ja valovoimasta, niin ne myös näyttivät sulautuvan mukavasti yhteen kukkamekon valkoisten päivänkakkaroiden sävyjen kanssa.  Nuo niittykukkien valkoiset sävyt toivat keveyttä ja raikkautta hahmon tyyliin - ja kuljettivat mukanaan… noihin valoisiin ja valkoisiin kesäpäiviin.

Matkan varrella Päivätär myös kasvoi auringonvalon ja energian symboliksi. Ja kuvitukseen se piirtyi kuin hopeareunaisiksi säteiksi ja valovoimaksi, joita hahmo välittää. Mutta myös itse piirroshahmolle syntyi aurinkoinen tyyli, ei vain keltaisuuden tai värivalintojen myötä, mutta myös hahmon ilmeisiin sekä asentoon. Ja siten Päivättären kasvoilla näkyy myös lempeän aurinkoinen hymy.

Ja tuon Päivättären hymyn myötä...

Toivon sinulle aurinkoisia kesäpäiviä ja kirkkaan valoisia hetkiä keskiyön auringon alla!

Punaiset ja valkovioletit neilikat… ja vihreät silmät!

Tämänkertainen kukkamekko täydentyi punaisilla ja valkovioleteilla neilikoilla.

Jo alusta lähtien tälle piirroshahmolle valikoitui vahva punainen ja dramaattinen tyyli, joka sitten keventyi vaaleanvioleteilla neilikoilla. Nuo vaaleanvioletit neilikan kukat tasapainottivat punaista tyyliä ja kevensivät koko kuvituksen tunnelmaa.

Ja samaan tapaan myös nuo piirretyt kukkien kaltaiset koristeet piirrohahmon puvun yläosassa on suunniteltu valaisemaan noita aivan tummimpia hahmon värikynäkerroksia (kuva alla).

Piirretyt kukkakoristeet on myös suunniteltu muistuttamaan aitoja valkovioletteja neilikan kukkia, mutta niissä on kuitenkin pyritty myös säilyttämään vaikutelma siitä, että ne ovat osa piirretyn mekon koristeita. Ja piirrosvaiheessa nuo kukkakoristeen osiot hihoissa ja puvun yläosassa onkin siten jätetty hieman pelkistetymmäksi aitoihin mallineilikoihin verrattuna (kuva alla).

Tämän piirroshahmon pienoiskasvot ja ihonväri on toteutettu useilla värikynäkerroksilla. Ja samoin hahmon hiukset koostuvat purppuran ja punertavan värin kerroksista, jotka täydentyivät hiusten valokohtien väreillä: valkoisella ja harmahtavilla sävyillä.

Alla olevasta lähikuvasta voi nähdä tarkemmin myös hahmon vihreät silmät. Tuo intensiivinen vihreä sävy vastavärinä voimakkaalle punaisella toi kuvitukseen kontrastia… ja loi samaan aikaan melkeinpä kuin vuoropuhelun noiden kahden eri värin välille. Kenties tällä kertaa piirroshahmo tarvitsi nuo intensiiviset vihreät silmät (ja tuon katseen) osaksi tyyliään?

Tässä designissa hahmo on jälleen suunniteltu sopimaan yhteen kukkamekkonsa sävyjen kanssa. Ja lopputuloksena tähän kuvitukseen syntyi vahva punainen tyyli, jossa mausteena on valkovioletin ja vihreän sävyjä.

Pysy vahvana ja rohkeana! ❤️ Tämän kuvituksen myötä lähetän sinulle voimaa ja valoa!

Hei hei saniaiset ja syystunnelmat

Tämä yllä oleva kuva on napattu hetkestä, jolloin olin suunnittelemassa syksyistä mekkoa hahmolleni. Tällä kertaa valintana oli rustiikkinen ja syksyinen tyyli, johon yhdistyi lisäksi keltaiset ja oranssit korostevärit.

Tämä mekko täydentyi syksyn kuivatuilla lehdillä ja saniaisilla. Ja yllä olevassa kuvassa olinkin sovittelemassa kaikkia elementtejä yhteen. Tuo vaihteeksi rustiikkinen tyyli olikin mukavaa vaihtelua kaikkien kesän kirkkkaiden värien ja kukkien jälkeen.

Väritin piirroshahmon useilla kerroksilla. Ja tällä kertaa lisäsin syksyn värejä myös taustalle ja lopulta paperi täyttyi rustiikkisilla väreillä sekä utuisilla metsän sävyillä. Inspiroivassa syysmetsässä voi kokea kauniin tasapainon ruskeiden värien ja pehmeämpien sumuisten sävyjen välillä. Käytin noita samoja värejä, jotka tallentuivat kuviin myös halloweenin metsäseikkailun lomassa. Lopputuloksena piirroshahmoni keskellä syksyn asetelmaa näyttikin kuin kirkkaalta kohokohdalta... melkeinpä kuin tuo metsäretken kynttilä (kuvassa alla).

Hahmon piirtämisen jälkeen, lehti- ja saniaismekko rakentui aarteista, jotka löytyivät syysmetsästä. Syksyn leiskuvien värien kadottua, metsä piilotteli noita viimeisiä lehtiään, joissa vielä viipyilii keltaisen ja oranssin sävyjä. Nuo keltaiset lehdet ruosteenruskeine sävyineen sopivat hahmoni väreihin, ja lisäksi lehdistä muodostui myös mekon päälimmäisin kerros kuivattujen saniaisten päälle.

Lisäsin myös vähän punaruskeaa sävyä hahmoni hiuksiin. Etenkin sävyjä, joita saniaisilla vielä oli metsäseikkailun aikoihin (kuvassa alla). Saniaiset, jotka keräsin ja kuivasin, muuntuivat uuden rouhean rakenteensa myötä rapisevan kutsuviksi... Aivan kuin metsästä lähtönsä jälkeen, niillä olisi alkanut aivan uudenlainen elämä... 

Kuvissa alla näkyy hetkiä, jolloin mekko on jo melkein valmis... Kuvista voi nähdä myös lähemmin kuivaneiden saniaisten rakennetta ja tuon rouhean mekon helmaa.

Kuvassa alla näkyy tarkemmin piirroshahmon yläosa ja kasvot. Hahmon ruskeat silmät saivat korosteväreiksiin oranssin sävyjä.

Nuo viimeiset syksyn päivät ennen lunta... Silloin tuolla utuisessa metsässä on taikaa ja niin monia aarteita.

Hei hei saniaiset, toivottavasti kohtaamme uudelleen...

Lähetän sinulle valoa ja voimaa! Pysy vahvana!

Keskikesän kukkiva mekko ja tanssivat varjot

Yläpuolella näkyvässä kuvassa olin suunnittelemassa keskikesän kukkamekko-designia. Ja tähän kuvaan taltioitui se hetki, jolloin olin juuri järjestelemässä pienen pieniä kukkia piirroshahmoni hiuskoristeiksi.

Tämänkertainen kukkamekko rakentui suomalaisista niittykukista. Ja tähän juhannus-teemaiseen piirroshahmoon ja kukkamekkoon yhdistyivät etenkin keltaiset ja vihreät sävyt.

Hahmon suunnittelun ja piirtämisen jälkeen rakentelin kukkamekon niittykukista, jotka löytyivät edellisessäkin blogin artikkelissa mainitulta salaiselta niityltä.

Ja sitten juhannusaattona piirroshahmoni mekko kukki täydessä loistossaan ja keskikesän valossa nuo niittykukkien varjotkin tanssivat...

Alla olevissa kuvissa sen sijaan näkyy hetket ennen tanssivien varjojen saapumista. Tuona kesäpäivänä odotin, että aurinko tulisi esiin ja varjot saapuisivat leikkimään... Alla olevista kuvista voi myös tarkastella lähemmin tuota mekon kukkivaa laahusta.

Alla näkyy selkeämmin vielä piirroshahmon kasvot. Tällä kertaa vihreän sävyjä on lisätty "silmämeikiksi" ja mukautettu piirroshahmon vaaleisiin sävyihin sopiviksi.

Vilkaisen menneeseen ja muistelen keskikesän pehmeitä varjoja - ja noita aurinkoisia kesäpäiviä.

Ja muistan nuo pienimmät kukat, jotka voivat säteillä niin paljon valoa...
Ja lähetän sinulle juuri nyt valoa, voimaa ja vahvuutta!

Valoa hänen siniseen todellisuuteensa

Muistoja hetkestä, kun lämmin keväinen valo saapui hänen siniseen todellisuuteensa…

Tämä keväinen kukkamekko on viimeistelty helmililjoilla ja neilikoilla. Piirroshahmolle suunnittelin ensin pehmeän sinisen tyylin, jota korostin sitten lämpimän sävyisillä värikerroksilla ja keltaisilla valokohdilla. Kukkamekko täydentyi sen jälkeen värikylläisillä keltapunaisilla neilikoilla, jotka tuntuivatkin valaisevan koko teoksen ja kuvituksen.

Ja hänen kukkamekossaan nuo neilikan kukat sitten melkeinpä säteilivät valoa...

Ja myös nuo helmililjan kukat tuntuivat olevan oikea valinta, kun lähdin rakentamaan tuota pehmeän sinistä keväistä tunnelmaa... Alla olevista kuvista voi katsoa lisää yksityiskohtia hahmon kukkivasta laahuksesta.

Ja alla olevassa kuvassa näkyy hetki, jolloin pääsin lisämään valoa hahmoni siniseen todellisuuteen. Nimittäin tuon pienen neilikan kukan terälehden lisääminen hahmon yläosaan tuntui viimeistelevän koko kukkaluomuksen. Alla olevasta kuvasta näkyy selvemmin, miten myös keltaiset värikynin lisätyt kerrokset toivat lisää valoisuutta piirroshahmon tyyliin.

Kun piirsin hahmoa, käytin tällä kertaa useita värikynäkerroksia. Etenkin luodakseni pienoiskoossa nuo kasvot, joissa siniset värit näyttävät sulautuvan pehmeästi lämpimämpien ihonvärien sävyihin.

Piirroshahmo on lisäksi väritetty siten, että se sopisi mahdollisimman hyvin yhteen myös mekon kukkien värien kanssa. Siten kukkamekosta lopulta muotoutui muisto siitä erityisestä hetkestä, jolloin talven jälkeen kevään valonsäteet vihdoin värittävät tuon sinisen todellisuuden lämpimin sävyin.

Lähetän valoa ja energiaa juuri sinulle!

Ystävänpäivän talvikeiju

Voisiko tämä talvikeiju piristää päivääsi...?

Ystävänpäivänä on aika juhlistaa niitä erityisiä ystäviä, jotka tuovat valoa ja voimaa tähän kylmään maailmaan ja jäätyneeseen todellisuuteen...

Hyvää ja mukavaa ystävänpäivää juuri sinulle!

Kimaltelevaa ja hyvää uutta vuotta 2021!

Vielä viimeinen vilkaisu menneeseen vuoteen... Ja kun vuosi sitten vaihtuu, kerää mukaasi ne muistot ja hetket, jotka kukoistivat ja kimmelsivät.

Tämä yllä oleva kukkamekko on suunniteltu uudenvuodenaatoksi. Tällä kertaa hahmo on piirretty kuin katsomaan olkansa yli, aivan kuin hän olisi vielä viimeisen kerran vilkaisemassa päättyvään vuoteen.  Ehkäpä hahmo mietiskelee mennyttä vuotta, joka oli niin erilainen niin monella tapaa.

Tässä kuvituksessa oli hauska korostaa vaihteeksi hahmon selkää ja mekon selkämystä, ja siten myös piirtää hahmo hieman eri kulmasta.

Kun hahmo oli piirretty ja hänen selkämykseensä oli lisätty punaisina ja kultaisina kimmeltävät yksityiskohdat, kukkamekko rakentui sitten tummanpunaisista ruusuista ja neilikoista. Sen jälkeen vielä myös kukkien terälehdille lisättiin kultaista kiillettä erityistä uuden vuoden tunnelmaa korostamaan.

Lähetän juuri sinulle valoa ja energiaa - ja toivotan hyvää uutta alkavaa vuotta 2021! ❤️

Syksyisiä lehtimekkoja Halloweenin viettoon

Syksyn lehtimekkoja Halloweeniksi...

Mikä on suosikkisi? 1,2,3 vai 4?
(Voit jättää kommentteja Instagramissa tai Facebookissa)

Tämä yllä oleva kokoelma lehtimekkoja syksyn väreissä yhdistelee sekä Halloweenin tyylejä että satumaisuutta.
Alla on kuvia kokoelmasta sekä myös linkit alkuperäisiin artikkeleihin, joissa on enemmän tietoa valituista mekoista.

Yllä olevista lehtimekoista (numerot 1 ja 3) voi lukea lisää täällä.
 

Ja yllä olevan kuvan vaahteranlehtimekosta (numero 2) voi lukea lisää täältä.
 

Ja viimeisimpänä yllä oleva lyhyempi vaahteranlehtimekko (numerolla 4), josta lisää tietoa löytyy täältä.
 

Hyvää ja värikästä Halloweenia! ?

 

Vaaleanpunainen niittykukkamekko keskiyön auringon alla

"Juhannusaattona hän löysi itsensä satumaailmasta, jossa keskiyön auringon alla todellisuus olikin yllätten vaaleanpunainen ja taianomaisia asioita saattoi tapahtua... Ja tuona yöttömänä yönä hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista." ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaaton tunnelmaan. Inspiraation tälle luomukselle tarjosi aivan erityinen vaaleanpunainen hetki keskiyön auringon alla... Tuona hetkenä ympäröivää maailmaa saattoi tarkastella kuin jonkin taianomaisen pinkin värilinssin lävitse - ja se sai kaiken tuntumaan unenomaiselta. Aivan kuin todellisuus olisi yhtäkkiä muuttunut myyttiseksi saduksi.

Alla on kuva tuosta ihmeellisestä hetkestä, jolloin keskiyön aurinko lumosi luonnoskirjani vaaleanpunaisella loitsullaan.

Lumouduin tuosta vaaleanpunaisesta todellisuudesta... Ja sen inspiroimana tässä kukkaluomuksessa olikin tarkoitus vaalia noita samoja vaaleanpunaisen sävyjä, jotka näyttäytyivät keskiyön auringon alla. Tämä kukkamekko vei minut takaisin juuri tuohon tiettyyn hetkeen, kun vaaleanpunainen maailma muuntuu violetiksi tarinaksi. Lopputuloksena tässä kukkivassa mekossa yhdistyvät siten pinkin, magentan ja myös violetin sävyt.

Tämä yllä olevan kuvan kukkamekko vaaleanpunaisin ja magentan sävyin muistuttaa tunnelmaltaan vähän myös erästä vanhempaa juhannustaikojen inspiroimaa myyttistä kukkamekko designia.

Mutta tällä kertaa sunnittelin piirrohahmolle kuitenkin siis hieman eriävän tyylin, jossa kukkamekon yläosa on myös keveä mutta puseromainen, ja jossa on enemmän piirrettyjä yksityiskohtia - sekä myös lisättyjä pieniä kukkakoristeita. Samaan aikaan tavoitteena oli pitää mekon yläosa kuitenkin kesäisen keveänä ja ilmavana, kuin se olisi varta vasten suunniteltu juuri juhannuksen juhlintaan. Vaikka kaikki piirrosahmon värit olikin suunniteltu korostamaan juhannusyön vaaleanpunaisia ja violetteja värejä, niin samaan aikaan oli tavoitteena myös pitää piirroshahmon sävyt vaaleampina ja kevyempinä kuin kukkamekon värikylläisten niittykukkien värit.

Kokonaisuuden suunnittelun jälkeen piirretyn hahmon puseromainen yläosa sai sitten vielä myös koristeeksi pieniä kukkia. Alla on muisto tuosta hetkestä ja työvaiheesta.

Erityinen yksityiskohta noissa yläosan pienissä kukkakoristeissa sekä kukkamekossa olivat metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris) kukat. Tässä tapauksessa ne sopivat täydellisesti keskiyön auringon luomaan pinkkiin tunnelmaan sekä piirroshahmon väreihin.

Nuo pienet ja taianomaiset metsänätkelmän kukat olivat kuin kätkettyjä mini-orkideoja, jotka vain odottivat löytymistään. Oli myös hienoa löytää niistä ensimmäiset kukkivat kukinnot, ja juuri juhannuksen aikaan.

Alla olevista kuvista voi myös tarkastella ja vertailla noiden pienten kukintojen kokoa suhteessa vaaleanpunaisiin värikyniin.

Kukkaluomuksen suunnittelussa nuo "miniorkideat" olivat kiehtovia... etenkin kun sommittelin tälle keskikesän hahmolle kukista hiuskoristeita. Alla on kuva tuosta vaiheesta, kun pienimmät kukat yhdistyivät miniatyyri-hiuskoristeiksi.

Alla on myös kuvia mekon kukkivasta helmasta. Tällä kertaa se koostui puna-apilan kukista (Trifolium pratense), maitohorsman kukista (Chamaernerion) sekä ruusuruohon kukista (Knautia arvensis).

Keskiyön auringon alla väreillä voi olla maagisia sävyjä - ja yöttömässä yössä voi löytää jopa ihmeellisiä pienoiskukkia!

Toivon juuri sinulle taianomaisia keskikesän hetkiä!

Yöttömän yön vaaleanpunainen lumous

On aika astua satumaailmaan, kun keskiyön aurinko lumoaa luonnoskirjan vaaleanpunaisella loitsullaan...

Tämä lumoava fantasiamaailma, joka aukenee ainoastaan yöttömänä yönä. Hereillä keskiyön auringon alla... Katsellen vaaleanpunaista todellisuutta ja ihmetellen, josko tämä kaikki onkin vain kesäyön unta.

Maagista ja hyvää juhannusta!

Yöttömänä yönä, auetkoon satumaailmat ja tuokoon ne juhannukseesi taiainomaisia ideoita.

Nalle ikkunassa

Kun nallekarhu on jättänyt luonnoskirjan ja nauttii jo uudesta elämästään ikkunassa…

Joskus on turvallisinta katsella ulkomaailmaa verhojen takaa, ikkunoiden lävitse... Ja joskus jopa vain eri digilaitteiden näyttöjen kautta.

Tämän asetelman rakentaminen ikkunaan sai alkunsa pienellä luonnoksella nallekarhusta. Piirros toteutettiin värikynillä. Alla olevan kuvan keltaiset tulppaanit toivat valoa poikkeusajan kevään päiviin ja inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.

Ja sitten nallekarhu olikin jo valmiina jättämään luonnoskirjan ja aloittamaan uuden elämänsä ikkunassa... viettäen päivät tarkastellen ulkomaailmaa verhon takaa.

Lisäsin asetelmaan myös luonnoskirjoja ja sitten myös muutamia värikyniä. Ehkäpä ne voisivat inspiroida ohikulkijat luovuuteen ja piirtämään...?

Alla on kuva hetkestä, jolloin piirroshahmo oli irtautunut luonnoskirjasta, ja alkoi sitten hiljalleen löytää tasapainon asetelman muiden elementtien parissa.

Ja siellä ikkunassa nallekarhu jo olikin... Kuten heijastus. Aivan kuin aika olisi yhtäkkiä seisahtunut.

Pysy vahvana!

Nalle

Tämä ylläolevassa kuvassa näkyvä pieni piirros nallekarhusta on toteutettu värikynillä. Kuvan keltaiset tulppaanit tuntuivat tuovan hieman lisää valoa tämän poikkeusajan kevään päiviin... Nuo tulppaanit inspiroivat värittämään myös nallekarhun noilla samoilla kirkkaan keltaisilla ja vihreän sävyillä.

Pysy vahvana!

Lähetän sinulle valoa ja voimaa!

Todellisuus muuttui niin nopeasti…
Näinä vaikeina aikoina lähetän juuri sinulle valoa ja voimaa.

Alla olevassa kuvassa vanhempi kuvitus keijusta tuomaan päivääsi paljon energiaa! 

Pysy vahvana!

Kultainen sydän

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään voi jopa löytää kultaisen sydämen!
Vihjaako siitä sattumanvarainen ystävällinen hymy tai jokin odottamaton hyväntahtoinen teko - vai voisiko kyseessä jopa olla sellainen aivan erityisen kaunis sielu, jolla ehkä on tuollainen kultainen sydän…?

Yllä oleva ystävänpäivän hahmo on piirretty mustalle paperille - ja hänen mekkonsa on toteutettu ruusuilla. Tässä kuvituksessa yhdistyivät tumma paperi, mystisen täyteläiset värit sekä kultaiset yksityiskohdat. Olikin mukavaa luoda myös ystävänpäivän tunnelma vaihteeksi mustalle paperille, kun vertaa sitä esimerkiksi vanhempiin ystävänpäivän teeman ruusumekkoihin, jotka vastaavasti on toteutettu valkoiselle paperille  (lisää aikaisemmista ystävänpäivän mekoista voi lukea esimerkiksi täältä).

Mutta tällä kertaa ystävänpäivän tunnelma rakennettiin siis mustalle paperille. Ja tuota tummaa alustaa vasten myös ruusujen värit näyttivätkin hohtavan aivan erityisen vahvasti. Alla on muutamia muistoja niistä hetkistä, kun olin viimeistelemässä hahmon kukkamekkoa ja tarkkailin varjoista noita ihanan hehkuvia ruusuja...

Ja entäpä sitten se kimmeltävä sydän…? Joskus todellisuutta täytyy vain katsoa tarkkaan ja aivan eri kulmasta nähdäkseen tuon hohtavan kultaisen sydämen.

Hyvää ystävänpäivää kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille! Toteutin tämän luomuksen kiittäkseni teitä kaikkia - te olette kultaa!

Lämpimät kiitokset myös somen seuraajille kaikista tykkäyksistä ja kommenteista. Ja suuri ystävänpäivän halaus kaikille teille luoville sieluille siellä jossakin!

Joulutähden tonttutyttö

Tähän aikaan vuodesta voi löytää tontun joulutähdestä?!

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!
Toivotan teille taianomaista ja onnellista joulun aikaa! ❤️

Halloweeniin heränneenä

Hän heräsi halloweenina!

Tämä yllä olevan kuvan halloween luomus täydentyi syksyn lehdillä. Oranssin ja punaisen sävyissä hehkuvat vaahteranlehdet sopivatkin täydellisesti tähän mekkoon, jossa tavoitteena oli luoda halloweenin tunnelma vahvoilla väreillä.

Tämän kertaiseen lyhyeen halloween mekkoon on lisäksi suunniteltu räväkkä ja lennokkas tyyli… Ainakin jos sitä vertaa alla olevassa kuvassa näkyviin edellisen vuoden pidempiin lehtimekkoihin (lisää edellisen vuoden lehtimekoista voi lukea täältä).

Hieman erilaisen tyylin lisäksi tämän vuoden halloween mekko on toteutettu kokonaan vaahteranlehdistä haavanlehtien sijaan. Ja hetken aikaa tänäkin vuonna koko luonnoskirjan ympäristö täyttyi noista hehkuvan kauniista lehdistä! Syksyisten vaahteranlehtien ympäröimänä tahdoinkin sisällyttää halloween mekkoon paitsi putoavien lehtien lennokkuutta niin myös kerroksellisuuden tuntua.

Tälläkin kertaa piirroshahmon väritys on mukautettu vaahteranlehtien sävyihin, korostaen valittujen lehtien leiskuvia oranssin ja punaisen sävyjä. Mutta lisäksi myös piirroshahmon kauluksen koristeen keltaiset sävyt on valittu muutamien vaahteranlehtien keltaisten yksityiskohtien inspiroimana. Edellä mainitut värivalinnat ja yksityiskohdat näkyvät tarkemmin alla olevasta kuvasta.  

Tässä yllä olevan kuvan vaiheessa olin jo myös lisäämässä lakastuneita tummien kukkien osia koristeeksi piirroshahmon mekon yläosaan. Nuo kuihtuneet kukat olivat niin kiehtovan kauniita – ja sopivat lisäksi täydellisesti halloweenin tunnelmaan! Noista pienen pienistä kukkien osista muotoutui hahmolle myös kuvassa näkyvät pienoiskokoiset korvakorut.

Halloween-teemaan liittyen suunnittelin piirroshahmolle mystiset vihreät silmät, joita on korostettu vielä lisää myös silmien alla näkyvillä vihertävillä värikerroksilla. Värittäessäni noita alueita hahmon silmien alle, tuntui hetken aikaa melkeinpä siltä, kuin olisin voinut lisätä hahmolleni vihreää väriä jollakin kuvitteellisella pienoiskokoisella silmänrajauskynällä.

Hahmon korostetut vihreät silmät viimeistelivätkin sitten sopivasti tuon muutoin niin punertavanoranssin halloween tyylin. Hahmon silmiä voi tarkastella vielä lisää alla olevasta kuvasta.

Erityistä tässä halloween designissa olivat myös nuo räväkät (ellei jopa dramaattiset) oranssit saappaat, jotka myös saivat koristeeksi pieniä kuihtuneita kukkia. Alla olevassa kuvassa näkyy hetki, jolloin sommittelin hahmon saappaisiin noita pieniä kukkien osia.

Edellisessä blogin artikkelissa pohdiskelin voisiko piirroshahmo herätä henkiin halloweenin aikaan. Ja luulenpa, että hän todellakin heräsi! Ja kuka tietää, ehkäpä hahmo leiskuvassa lehtimekossaan osallistuu tänään taianomaisiin halloween juhliin…?

Toivon teille maagista ja onnellista halloweenia!

Saappaiden valintaa

Kumpi tyyli on suosikkisi, romanttinen vai dramaattinen tyyli? 1 vai 2?
(Voit kommentoida suosikkiasi Sandcastle.fi Instagram tai Facebook sivuilla)

Alla vielä lähikuvaa romanttisemmista saappaista, jotka on koristeltu kanervan kukilla...

... sekä lähikuva dramaattisemmasta tyylistä, joka on suunniteltu lähestyvää Halloweenia varten.

Kanervan kukkiin pukeutuneena

Kanervan kukkiin pukeutuneena!

Tämä yllä oleva alkusyksyn kukkamekko on viimeistelty kanervan kukilla. Vaihtelun vuoksi tahdoin sunnitella hieman lyhyemmän mekon, ja viimeistellä sitten tyylin romanttisilla kukkasaappailla. 

Piirretyn hahmon värit valikoituvat kanervan kukkien perusteella, korostaen paitsi kukkien väriä mutta myös noita alkusyksyn vihreitä sävyjä. Alla on lähikuva piirroshahmosta.

Yllä olevassa kuvassa olin juuri lisäämässä pienimpiä kukkakoristeita hahmon hiuksiin sekä myös mekon yläosaan.

Tällä kertaa hahmolle piirtyi tumman ruskeat silmät, joita on sitten vielä korostettu vihreän ja tummanvioletin sävyillä hahmon silmäluomien alueella. Silmät näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.

Erityistä tässä kuvituksessa olivat etenkin nuo romanttiset saappaat, jotka saivat koristeensa pienistä kukista.Tämän kuvituksen teossa suosikkihetkiäni olivatkin sekä pienoiskokoisten kenkien piirtäminen että niiden viimeistely pienillä kanervan kukinnoilla.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä kaikille blogini lukijoille!

Kukkiva mekko keskiyön auringon alla

Juhannusaattona hän käveli järven rantaa. Ja tuon yöttömän yön aikana, keskiyön auringon alla, hänen mekkonsa oli tehty kukkivista niittykukista. ?

Tämä yllä oleva kukkamekko suunniteltiin juhannusaatoksi. Erityisen inspiraation tälle luomukselle tarjosivat keskiyön auringon sävyttämät taianomaisen värit sekä yöttömän yön hetket.
 
Tämän kukkivan mekon laahus on suunniteltu muistuttamaan polkua suomalaisen järven rannalla. Polkua, jonka varrella juhannusyönä valkoiset niittykukat hohtavat sekä hiirenvirnojen sinivioletit kukinnot muistuttavat mystistä järveä, jonka keskiyön aurinko on värjännyt violeteilla sävyillä. Alla on on lähikuva tuosta kukkivasta laahuksesta.

Keskiyön auringon alla vaaleanvioletti järven väri oli erityisen kiehtova. Sen vuoksi myös piirretyn hahmon varjostukseen väriksi valikoitui juuri tuo sama taianomainen väri.

Hahmolle on suunniteltu myös perinteinen juhannukseen sopiva tyyli mekon yläosaan. Lisäksi yläosa täydentyi pienillä kukkakoristeilla. Erityisenä yksityiskohtana tässä työssä olikin löytää vaaleanvioletteja niittykukkia myös hahmon pieniin kukkakoristeisiin. Tällä kertaa Rohtotädykkeen (Veronica officinalis) kukkien väri vastasi täydellisesti lumoavan vaaleanvioletin järven sävyä, samoin kuin myös piirretyn hahmon varjostusvärejäkin.

Pienet ja hennot Rohtotädykkeen kukat olivat kuin piilotettu aarre odottaen löytymistään toisten keskikesän kukkien ja kasvien alla.

Kukkaluomuksen teossa nuo pienet kukat olivat maagisia. Alla olevasta kuvasta voi myös verrata niiden kokoa suhteessa värikynään. Noiden pienten kukkien sommittelu hahmon kukkakoristeisiin tuntui siltä, kuin olisi rakennellut miniatyyrimäistä kukka-asetelmaa pienoiskoossa.

Yläosan pieniin kukkakoristeisiin käytin myös muutamia vaaleansinisiä lemmikin kukkia. Nuo pienet turkoosin sinertävät kukat sointuivat sopivasti yhteen hahmon silmien värin kanssa. Lopputuloksena hahmon silmätkin juhlistivat siten juhannusyön sävyjä – silmät kuin vaaleansiniset lemmikin kukat ja silmäluomet enemmän Rohtotädykkeen kukkien sekä vaaleanvioletin järven sävyjä toistellen.

Juhannusaattona voi todistaa tuota taianomaista hetkeä, kun keskiyön auringon säteet värjäävät yöttömän yön oransseilla sävyillä. Sen vuoksi tämä luomus vaati myös noita vahvempia oransseja ja keltaisia sävyjä valaisemaan sekä piirroshahmoa että kukkamekkoa. Siitä syystä kukkamekossakin on myös keltaisia niittynätkelmiä sekä niittyleinikkejä.

Lisäksi myös piirretyssä hahmossa keltaiset ja oranssit värikerrokset muistuttavat keskiyön auringosta. Alla olevasta kuvasta erottuu selkeämmin myös nuo auringonsäteiden kosketuksia mukailevat oranssit luonnosmaiset viivat, samoin kuin myös lämpimämmät sävyt hahmon kasvojen alueella.

Keskiyön auringon alla väreillä on lumoavia sävyjä. Ja juhannusyönä järvikin voi näyttäytyä vaaleanviolettina.

Toivon teille kaikille taianomaisia ja valloittavia keskikesän hetkiä!

Tulppaanien ympäröimä

Tulppaanien ympäröimänä... ja kevättä odotellessa! ??

Tämä yllä oleva kukkamekko täydentyi vaaleanpunaisilla ja violeteilla tulppaneilla. Ja tyyliin kuului myös tuo piirroshahmolle väritetty vahva pinkki hiusväri.

Toisaalta mekon piirretyn osuuden väritetyt kerrokset on vastaavasti pidetty melko vaaleina ja keveinä, kun tavoitteena oli tavoitella etenkin aikaisen kevään tunnelmaa. Mekon yläosa on siten suunniteltu tuohon vaaleanviolettiin tyyliin ja se täydentyi myös pienillä piirretyillä pitsimäisilllä kuvioilla, jotka yksityiskohtineen näkyvät tarkemmin alla olevassa kuvassa.

Piirtäessä tuntui myös melkein kuin olisi luonut piiroshamolle meikkiä pienoiskoossa! Etenkin silloin, kun lisäsin tuota violettia sävyä hahmon silmäluomiin. Lisättyjen värikerrosten myötä myös hahmon vihreät silmät sointuivat sopivasti yhteen tulppaanien lehtien vehreiden sävyjen kanssa.

? Onnellisia keväisiä hetkiä teille kaikille! ?

Uuden vuoden kukkamekko 2019

Onnellista uutta vuotta 2019 blogin lukijoille! ??

Tiedättehän sen hetken, kun jouluiset lomapäivät ja nuo joulutähtien punaiset ja vihreä värit vaihtuvat hiljalleen jo uuden vuoden odottavaksi tunnelmaksi? Juuri silloin, tuona hetkenä, syntyvät nuo uuden vuoden vaaleanapunaiset ja vaaleansiniset ideat... ?

Yllä oleva kukkamekko on suunniteltu yhdistämään joulun lomapäivien tunnelma siihen kevyeen hetkeen, jolloin uuden vuoden ensimmäiset ideat saavat alkunsa.

Kuvan piirroshahmo pitää vielä kenties kiinni joulunajan rennoista päivistä... Ja nauttii noista joulutähtien syvänpunaisista ja vihreistä sävyistä, mutta myös noista vaaleanpunaisista ja violeteista talven auringonlaskuista (sellaisista kuin edellisessä jouluisessa artikkelissa).

Mutta samaan aikaan nuo vaaleansiniset - ja punaiset värit viitoittavat jo tietä kohti uuden vuoden orastavia ideoita. Nuo pienimmät vaaleansiniset yksityiskohdat piirretyssä vaatetuksessa, samoin kuin myös tuo raikkaan pinkki gerbera kukkamekossa, kutsuvat jo hahmoa katsomaan tulevaan,  ja uuteen alkavaan vuoteen.

Jälleen kerran piirroshahmolle on valittu värit, jotka sopisivat mahdollisimman hyvin yhteen kukkamekon kanssa. Alla olevasta kuvasta voi nähdä vieläkin tarkemmin etenkin hahmon kasvojen piirrettyjä pienimpiä yksityiskohtia. Kuten esimerkiksi nuo joulutähden punaiset huulet... Tai nuo tummansiniset ja violetit sävyt piirroshahmon luomilla, jotka muistuttavat noista tunnelmallisista talvi-illoista.

Tämän piirroksen luominen ja kukkamekon suunnittelu olivat kuin polku joulunpyhistä uuden vuoden suunnitelmiin. Kuin siirtymä noista syvänpunaisista joulutähdistä vaaleanpunaisiin ja vaaleampiin kukkiin.

Hyvää ja luovaa uutta alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Joulutonttu lumisessa metsässä

Tähän aikaan vuodesta metsässä voi nähdä tonttuja! ?

Ja tänään joulutontut ovat kiireisiä kaikkien toivottujen lahjojen kanssa. Nuo arvokkaimmat lahjat kun ovat niin tarpeen tässä maailmassa: rakkautta, myötätuntoa, positiivista energia - ja onnellisuutta ?

Ja juuri nyt, tuo yllä olevan kuvan tonttu, antaa kaikkea tuota juuri sinulle!
Lähettäen sylillisen positiivista energiaa  ?

Ja alla olevissa kuvissa vielä lumisen jouluillan tunnelmointia...

Vaaleeanpunaisen ja violetin talvisen taivaan alla, on aikaa jouluisiin luonnoksiin.
Aikaa saduille.

Onnellista joulun aikaa blogin lukijoille ?

Viimeiset päivät ennen lunta

Viimeiset päivät ennen lunta.
Häivähdys vihreää pimeässä... Tuo viimeinen vehreyden kaipuu ?

Tällä kertaa valmistuneesta kukkamekosta tuli kuin tummempi jatkumo kevään ensimmäiselle kukkamekolle. Siksi tämänkertaisen mekon värit ovat myös käänteisessä järjestyksessä verrattuna tuohon keväiseen luomukseen. Alla mainitut työt ovat vieretysten.

Yllä olevat kevään ja myöhäisen syksyn teemaiset hahmot kukkamekoissaan ovat hieman kuin peilikuvat, kuin vaalea ja tummempi heijastus vehreydestä. Tai ehkäpä he ovatkin kaksoset, jotka eivät koskaan saa tilaisuutta tavata tuolla myyttisessä neljän vuodenajan maassa. Koska se mikä keväällä alkaa niin heleällä vehreydellä, päättyy sitten syksyllä aivan erisävyiseen vihreyteen. Noissa vihreän sävyissä on jotain niin tuttua, ja kuitenkin myös jotain niin erilaista.

Loppusyksyn vihreän ja ruskean teemaa noudattelevan kukkamekon inspiraationa olivat etenkin viimeiset viipyilevät lumettomat päivät. Ja koska vihreästä muotoutui tärkeä elementti myös tähän kukkamekkoon, lähdin jälleen metsän hämärään etsimään noita vihreitä vivahteita.

Viimeisinä lumettomina päivinä, kun kaikki syksyn värit ovat jo kadonneet ja kaikki lehdetkin haalistuneet, näkyy siellä täällä yhä häivähdys vihreää. Viimeisiä vihreitä lehtiä, jotka vielä vastustavat talvea.

Myös löytämistäni kellertävän vihreistä lehdistä samoin kuin niiden ruskeista sävyistä tuli osa tämän kertaista kukkamekkoa.

Tällä kertaa kukkamekko rakentuikin sekä vihreistä lehdistä, mutta myös tummista ja ruskeista kuihtuneista kukista ja kasveista, joita voi vielä löytää luonnosta juuri ennen lumen saapumista. Noista lakastuneista kasveista, jotka niin ylpeästi uhmaavat tuota tulevaa talvea.

Löydettyäni kaikki oikeat kasvit ja elementit kukkamekkoa varten, myös hahmolle piirtyi sitten luomukseen sopiva tumma ja vihreä väritys mekon yläosaan. Yäosaan muotoutui tällä kertaa myös tuo myöhäisen syksyn hieman takkimainen tyyli pitkillä hihoilla. Tyyli, jossa voi nähdä myös hieman vaikutteita viktoriaanisesta tyylistä. Myös vihreän ja ruskean sävyt mukautuivat piirroskerrosten myötä sopimaan yhteen valmiin kukkamekon värien kanssa.

Koska viimeiset lumettomat päivät voivat joskus olla niin tummia, olivat siten myös muutamat värivalinnat tämänkertaiselle hahmolle selviä heti alusta alkaen. Kuten tuo hahmon tumma tukka ja ruskeat silmät... Ja kun tumman ja vihreän sävyinen kukkamekko oli täydentynyt valmiiksi, myös hahmo sai lisäksi vihreää väriä korostuksina hiuksiina sekä myös vihreitä sävyjä silmäluomiinsa.

Myös mekon yläosa täydentyi tässä luomuksessa oikeilla vihreillä lehdillä. Nuo vehreät lehdet muotuivat kuin kaulahuiviksi hahmon kaulalle. Ehkäpä tuo miniatyyrimäinen huivi onnistuisi jopa tuomaan hieman valoa ja lohtua hahmolle noihin pimeisiin lumettomiin päiviin. Alla olevasta lähikuvasta voi tarkastella tuota pienoishuivia ja muita yksityiskohtia.

Ja sitten, eräänä pimeänä ja lumettomana päivänä...

Ensilumi lopulta saapuu, ja peittää jopa nuo viimeiset vihreät lehdet.

Mukavia joulukuun hetkiä blogin lukijoille!

Kaatuneen puun keiju

Kaatuneen puun keiju ?

Hänet voi nähdä vaeltelemassa kaatuneen puun päällä, tuolla pehmeimmällä sammaleella.

Joskus aarniometsässä voi melkein kuulla kaikuja niistä menneistä hetkistä, kun vanhat puut vuosia sitten kaatuivat. Mutta nyt pehmeä sammal jo hyväilee noita kaatuneita jättiläisiä. Ja marraskuussa, kun syksyn väriloisto on jo kadonnut, on metsä silti yhä niin uskomattoman vihreä. Tuon vehreän sammalpeitteen värittämä.

Vanhat metsät ovat lumoavia. Ja juuri sieltä voi myös löytää täydellisen paikan luonnosteluun ja unelmointiin...

Ja jos siellä siristää silmiään.... voivat keijutkin herätä henkiin.

Halloween mekot

Halloween mekot ?

Kumpi on suosikkisi? Vasen vai oikea?
(Voit kommentoida suosikkiasi  Instagramissa tai Facebookissa)

Nämä Halloween hahmot on luotu yhdistämällä tummempaan tyyliin piirretyt hahmot sekä pudonneista syyslehdistä kootut mekot.  Koska tahdoin näihin lehtimekkoihin leiskuvia punaisen ja oranssin sävyjä, olivat syksyiset haavan lehdet näihin luomuksiin sopiva valinta.

Joten siitä syystä luova prosessi alkoikin retkellä metsään. Juuri sinne, missä nuo korkeat lehtipuut kasvavat...

Syksy oli jo värjännyt haavan lehdet tuolla kauniin keltaisella sävyllä. Mutta korkealla latvoissa saattoi kuitenkin nähdä myös noita punaisia ja oransseja lehtiä.

Syystuuli saapui avukseni, kun odotin noiden kauniiden punertavien lehtien putoamista.

Ja lopulta löysin kokoelman juuri niitä sopivan värisiä punaisen ja oranssin sävyisiä lehtiä. Jotkut lehdistä olivat pudonneet jo aiemmin, mutta onneksi syksyinen valo avuliaasti paljasti niiden piilopaikat maassa.

Jokainen noista lehdistä oli ainutkertaisen kaunis. Ja muutamissa lehdissä oli noita pieniä mustia pisteitä ja tummentuneita kohtia, jotka sopivat hyvin myös suunniteltuun halloween teemaan sekä hahmojen tummaan tyyliin.

Olin jälleen löytänyt aarteita, valikoiman leiskuvan värikkäitä pudonneita haavan lehtiä. Ja nuo kauniit lehdet, ja niiden pienimmät mustat yksityiskohdat, antoivat jo monia ideoita myös hahmojen tulevasta piirretystä tyylistä.  Joten kiiruhdin toteuttamaan halloween hahmojani. Ja tuona iltana jopa syksyisissä puissa näytti auringonlaskun aikaan olevan nuo halloween teeman värit ja tuo kiehtova tumma tunnelma.

Tuo syksyinen auringonlasku ja pehmeän vastavalon korostama tummuus tarjosi lisää inspiraatiota piirtämiseen. Muisto tuosta maisemasta auttoi myös värittämään piirroshahmot tarpeeksi tummiksi. Tavoittelin hahmoille samantapaista vahvojen värien ja tumman tyylin yhdistelmää, aivan kuin tuossa syksyisten puiden takaa näkyvässä auringonlaskussa. Siten kuvituksen kahdelle hahmolle muotoutui tuo tumma tyyli yhdistettynä syksyisiin lehtimekkoihin.

Tahdoin myös korostaa valittuja värejä jo piirrosvaihessa, ja siten samalla myös erottaa hahmojen tyylejä toisistaan (kuva alla). Sen vuoksi hahmot on väritetty joko mustalla ja tummanpunaisella (vasen hahmo) - tai vastaavasti mustalla, harmaalla ja oranssilla (hahmo oikealla).

Lopputuloksena vasemmanpuoleisesta hahmosta tuli tummempi, kun taas oikeanpuoleiselle hahmolle muotoutui vahvasti oranssi tyyli. Lisäksi oranssilla hahmolla on mekossaan myös haavan lehtiä, joissa näkyy vahvoja keltaisen sävyjä.

Oranssille hahmolle piirsin myös hieman luonnosmaisemmalla tyylillä hiukset ja etenkin hihat. Nuo luonnosmaiset viivoitukset näkyvät selkeämmin kuvassa alla. Samassa kuvassa näkyy myös hieman paremmin hahmon vihreät silmät. Aavistus vihreää väriä antoi muuten niin oranssimustan hahmo tyyliin pienen lisän.
Verrattuna oranssiin hahmoon, toisen hahmon mekko vastaavasti rakentui tummemman punaisista lehdistä. Joissain noista lehdistä oli myös kiinnostavia tummanruskean sävyjä sekä harmaita haalenneita alueita, jotka sopivat hyvin halloween teemaan.
Lisäksi lehtien vahvat syvänpunaiset värit toistuvat myös hahmon piirretyissä hiuksissa ja asun rusetissa, mutta myös muissa mekon yläosan pienissä yksityiskohdissa sekä hahmon huulissa. Kuvassa alla voi nähdä selkeämmin mainittuja yksityiskohtia, sekä myös hahmon ruskeat silmät.

Hahmojen piirtämisen ja lehtimekkojen kokoamisen jälkeen, viimeistelin vielä halloween hahmoille tuon lehdistä rakennetun ympäristön. Kuvissa alla näkyy tuo lehtien kerroksellisuus sekä niiden muodostama maailma. 

Joskus syksy voi viedä mukanaan pudonneiden lehtien maailmaan.

Toivotan teille kaikille mukavaa ja taianomaista Halloweenia!

Syysvaahteran Keiju

Syysvaahteran keiju...
Annathan vaahteranlehtien pitää värinsä vielä hetken aikaa ??

Syysvaahteran keijun mekko on koottu pudonneista vaahteranlehdistä.  Ja tämän kerroksittaisen mekon tyyliksi valikoitui etenkin syksyn eri väreissä loistavat lehdet.

Ja siitä syystä tämän luomuksen tarina alkoikin juuri vaahteranlehtien etsinnöillä. Ja miten värikäs seikkailu siitä tulikaan! Alkaen vihreän vivahteista ja jatkuen keltaisten sävyjen syövereihin. Ja matkan varrella pysähdyin useamman kerran ihmettelemään, miten upeasti tuo syksyinen valo voikaan leikkiä vaahteranlehdillä.

Ja etsintöjeni jatkuessa, löysin niin monia pudonneita aarteita vaahteroiden alta...

Ja polkuni johdatti minut sitten mahtavan monivärisen vaahteran alle. Ja tuo puu näytti todellakin vaalivan kaikkia syksyn värejä ja vaiheita lehdissään.

Ja kaikkein kallisarvoisimmiksi aarteiksi paljastuivat nuo pudonneet syvänpunaiset lehdet. Nuo samaiset punertavat lehdet muodostivat sittemmin myös keijun mekon alaosan, ja tuon tummanpunaisen helman. Ja samat punaiset ja oranssit sävyt toistuivat sitten myös keijun mekon piirretyssä yläosassa. 

Keijun mekosta muotoutui monivärinen, sen matkallani kohtaamani vaahteran inspiroimana. Lisäksi piirretyn hahmon mekon yläosa ja muut värit on mukautettu tuon monivärisen lehtimekon sävyihin. Viimeisissä väritetyissä kerroksissa myös keijun silmät saivat lopullisen vahvan vihreän sävynsä.

Syksyn leiskuvat värit ovat aina inspiroivia. Ja tällä kertaa kirkkaan värikkäät vaahteranlehdet toivat ripauksen tuota syksyn taikuutta myös keijun lehtimekkoon.

Värikästä ja luovaa syksyä kaikille blogini lukijoille!

Kesäyön uni - vai kukkamekko?

Kun kadonnut hahmo oli yllättäen palannut luonnoskirjaani…
Saatoin vain ihmetellä, oliko kaikki tapahtunut totta - vai ainoastaan kesäyön unta.

Ja nuo kukkivat kukat hahmon mekossa... Voisivatko ne muistaa kaikki hänen keskikesän seikkailunsa?

Kuvassa näkyvä keskikesän teemaa noudatteleva kukkamekko on koostettu maitohorsmien kukinnoista, sekä myös valko- ja puna-apiloiden kukista.

Ja pienenä lisäyksenä mekon yläosa täydentyi myös kukilla ja lehdillä, jotka on piirretty samalla tyylillä kuin hahmon kukkaseppeleessäkin. Siten nuo pienet lisätyt piirroskukat muodostivat kuin koristeen hahmon mekkoon (yksityiskohta kuvassa alla).

Kadonneella luonnoskirjan hahmolla oli monia unelmia ja toiveita mekostaan. Kuvaisiko tämä kukkamekko nyt sitä taianomaista juhannusyötä keskiyön auringon alla -  ja ehkä jopa muistuttaisi niistä kesäaamun suloisimmista apilapelloista? Kertoisiko kukkamekko kaikista niistä keskikesän hetkistä, joita hahmo oli kokenut?

Ja koska kadonnut hahmo oli lopulta palannut, niin ehkä hänen toiveensa kukkamekosta olivat sittenkin toteutuneet... Ja kenties tuo mekko voisi nyt varjella ikuisesti muistoja kaikista hahmon menneen kesän seikkailuista.

Apilapelloilla

Luonnoskirjastani paennut hahmo oli nähty juhannusyönä lähellä apilapeltoja.

Hän oli kenties haltioitunut tuosta kesäyön pehmeästä valosta. Ja hahmo seisoi hievahtamatta paikallaan, niin että hän juuri ja juuri erottui valkoapiloiden keskeltä. Kruunu ja kukkaseppeleen lehdet, jotka hahmo oli värittänyt itse, näyttivät myös sopivan valeasuun hyvin. 

Ainoastaan hänen valkoinen mekkonsa oli vielä viimeistelemätön, kuin tyhjä kangas.

Sitten juhannusyö vaihtui jo hiljalleen aikaiseen aamuun. Nuo lumoavat aamun auringonsäteet toivottivat siten samalla juhannuspäivän tervetulleeksi. Ja yhtäkkiä apiloiden varjot tanssivat vienosti hahmon valkoisella mekolla! 

Ja hän uneksi taianomaisesta kukkamekosta, joka voisi vangita tuon menneen valkoisen yön tunnelman... ja nuo kesäaamun hetket.

Kummatkohan apilat olivat hänelle mieluisampia? Valkoapilat vai puna-apilat?
(Voit kommentoida suosikkiasi Instagramissa).

Ja minä vaelsin apilapelloilla, joissa nuo kauneimmat apilat kukkivat...
Mutta en enää löytänyt hahmoa sieltä.

Hän pakeni luonnoskirjasta

Kun unelmoi hieman liian pitkään, voi se näyttää melkeinpä jopa viivyttelyltä. Ja samaan aikaan tuo piirroshahmo vähitellen jo turhautuu...

Ja sitten juhannusyönä se oli tapahtunut! Hahmo oli sekoittanut kaikki nuo apilat - ja paennut!

Tai ehkä hahmo ei sittenkään vain pitänyt tarpeeksi kukkavalinnoistani tai suunnittelmistani? Luulen, että hän myös käytti joitain kyniäni värittääkseen itsensä. Niin, ja jopa repi itsensä irti luonnoskirjastani!

Juhannuksena voi sitten sattua mitä ihmeellisimpiä asioita...

Mutta voiko tuosta kaaoksesta löytyä kauneutta?

"In all chaos there is a cosmos, in all disorder a secret order"   ― Carl Jung 

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta - ja taianomaista juhannusaattoa!

Yllä kuvassa on yksityiskohta vanhemmasta kuvituksesta nimeltään Midsummer Eve.

"Midsummer Eve", tuo myyttinen neito, jonka voisi kenties kohdata vain näin juhannusaattona...
Ja juuri tänään hän on jälleen täällä!

Toivotan teille kaikille blogini lukijoille keskikesän ihmeitä ja onnellisia hetkiä!

Kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät - ja pähkinänruskeat silmät

Kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät ja pähkinänruskeat silmät...

Kesämekko kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista,
ja yhtäkkiä nuo lakastuneet lehdet olivatkin enää vain muistojen kerroksia.

Tämä kukkamekko rakentui kukkivista niittyleinikeistä ja sulkeutuneista voikukista. Myös nuo kuihtuneet lehdet samoin kuin tuoreet vihreät lehdetkin löysivät paikkansa tästä kuvituksesta.

Tähän kukkamekkoon syntyi samanlainen tyyli kuin aiemman artikkelin kevät-teemaisessa mekossakin. Mutta tällä kertaa teemana oli vastaavasti siis aurinkoinen alkukesä, ja sen myötä työn väreiksi valikoituivat siten vahva keltainen sekä vihreän ja ruskean sävyt.

Myös tässä kukkamekossa on käytetty osana kuihtuneita lehtiä, jotka toivat työhön lisää kerroksellisuuden tuntua. Ja tällä kertaa nuo lehdet yhdistyivät sekä kukoistavien kukkien että myös leinikkien ja voikukkien vihreiden lehtien kanssa.

Tämä työ syntyi jatkoksi aiemmin mainitulle keväiselle kukkamekolle, niin kuin se olisi samalla tuo seuraava askel kevään jälkeen. Sillä aivan kuten Suomen luonnossa, kun vuokot ja käenkaalit ovat jo kuihtuneet, niin voikukat ja leinikit ovat jo vastaavasti alkaneet kukintansa.

On mielenkiintoista seurata tuota luonnon kiertokulkua, ja seurata miten kaikilla niittykukilla on nuo omat tarkat ajankohtansa kukoistukselleen. Ja on myös erityisen kiehtovaa yrittää taltioida nuo ohikiitävät hetket, ja muuntaa ne kuvitusten kukkamekoiksi.

Kun etsin tähän kukkamekkoon tarvittavia kukkia, aurinkoinen päivä oli jo kääntymässä illaksi. Ja leinikkien vahva keltainen väri oli erityisen upea ilta-auringon valossa. Ja kun poimin kuvituksen viimeisempiä kukkia, voikukat alkoivat jo sulkeutua yötä vasten. Halusin lisätä ripauksen myös tuon hetken tunnelmaa tähän kukkamekkoon. 

Ja sen vuoksi tässä kuvituksessa voikukat ovatkin sulkeutuneet, ja antavat siten samalla niittyleinikeille enemmän tilaa huomion keskipisteenä. Samalla se tarjosi hyvän keinon pitää kuvituksen keltaisuus tasapainossa, koska tuo leinikkien kirkas keltainen oli niin vahva elementti tässä työssä.

Sulkeutuneissa voikukissa (kuvissa alla) näkyy selkeämmin myös nuo tummemmat terälehdet, jotka voikukissa muuten jäävät yleensä piiloon. Tuo erityinen tummempi sävyi sointui myös mukavasti yhteen lakastuneiden harmaiden ja ruskeiden lehtien kanssa. Ja lisäksi tuo sama väri toistui myös, kun väritin piirroshahmon hiuksia.

Ylläolevien kuvien sulkeutuneissa voikukan kukissa näkyy myös tuo raidallinen vaikutelma -  kuin keltaisen ja tummemman ruskeanharmaan yhteinen leikki. Tähtäsinkin tuohon samaan vaikutelmaan hahmon hiuksissa. Ja lisäksi väritin hahmon hiuksiin myös erittäin vaaleita kohtia raidoiksi, niin kuin ne olisivat auringon vaalentamia. Myös pehmeämmät vaaleanruskeat sävyt olivat tärkeitä värityksessä ja hahmon hiusten viimeistelyssä.

Lisäksi tälle hahmolle suunnittelin teemaan sopivan ihonvärin. Samaan aikaan kalpeahko kuin ensimmäisinä kesäpäivinä... mutta kuitenkin hahmon iholla toistuu jo myös lämpimiä sävyjä, kuin auringonvalon antamia. Tuo ihon värivalinta oli myös yksi keino korostaa tuota ensimmäisten aurinkoisten kesäpäivien tuntua tässä kuvituksessa. Ja piirroksen loppuvaiheessa myös hahmon muut värit  mukautuivat kukkamekon väreihin.

Tällä kertaa väritin hahmolle myös pähkinänruskeat silmät, jotka sopivat siten sekä yhteen kukkamekon kanssa, mutta noudattivat myös samalla lämpimämpää kesä-teemaa.

Tavoitteena oli tutkia hahmossa tuota pähkinänruskeiden silmien mysteeriä… Kun ei voi tarkkaan määritellä ovatko silmät ruskeat, vihreänruskeat - vai onko niissä sittenkin myös kultaisia sävyjä. Tässä työssä etsinkin tuota sopivaa väriyhdistelmää. Sellaista, jonka voisi nähdä auringonvalon heijastuessa pähkinänruskeista silmistä. 

Lopputuloksena koko hahmo kukkamekossaan muistuttaa hieman noita pähkinänruskeita silmiään…  Lämpien kultaisten värien hehkua, joka loistaa vihreänruskeiden säyjen keskeltä.  


Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille blogini lukijoille!

Ja lakastuneiden lehtien alta saapui kevät

Ja niin lakastuneiden lehtien alta saapui kevät… ?

Hyvästi lakastuneet lehdet ja eilisen muistot, sillä valkovuokot kukkivat jo!

Tähän kuvitukseen yritin vangita sen hetken, jolloin kevät vihdoin saapuu edellisen vuoden lakastuneiden lehtien lävitse... Ja siten syntyi tämä kevät-teemainen kukkamekko, jossa kuihtuneiden lehtien kerroksiin yhdistyi tuoreet kukkivat valkovuokot sekä käenkaalin kukat.

Etenkin nuo lakastuneet harmaan ja ruskeansävyiset lehdet antoivat tähän työhön erityistä kerroksellisuuden tuntua.

Tämä kuvitus vei minut suomalaisiin metsiin, ja juuri niihin hetkiin, jolloin kevät vihdoinkin voittaa. Tätä kukkamekkoa varten keräsin aivan ensimmäisiä kevään kukkia. Etenkin juuri kukkivat valkovuokot ovat aina erityinen merkki keväästä ja lähestyvästä kesästä. Siksi tähän kukkamekkoon kauniin valkoiset valkovuokon kukat olivat tärkeitä, mutta samalla myös vuokkojen vihreät lehdet toivat tähän työhön tuota kevään tuntua ja viestivät myös kasvukauden alkamisesta.

Toinen erityinen valinta tähän kevät-teemaiseen kukkamekkoon olivat herkän kauniit käenkaalin kukat.

Suomen metsissä voi todistaa tuota tiettyä lumoavaa hetkeä, jolloin käenkaalin kukat kukkivat lyhyen aikaa juuri ennen kuin muut kasvit valtaavat metsän. Tuon lyhyen hetken ajan metsä vaalii tuota kaunista valkoista kukkamattoaan.

Ja tuo hetki on joka kerta yhtä taianomainen...  Satumaisessa metsässä kävely ja ensimmäisten käenkaalin kukkien etsiminen on aina yhtä jännittävää. Ja tuon keväisen valon ympäröimänä voi nähdä, miten luonto hiljalleen herää.

Ja samalla tuo muutos tapahtuu kuitenkin niin yllättäen, aivan kuin silmänräpäyksessä... Kun metsämustikoiden lehdet yhtäkkiä jo kukoistavat ja valtaavat metsän tuolla aivan erilaisella ja kirkkaalla vihreän sävyllä.

Nuo metsämustikan lehdet ja tuo keväinen vihreän sävy muistuttavat niin vahvasti siitä erityisestä hetkestä, kun kaikkialla on uusia alkuja. Ja siitä syystä tahdoin lisätä myös keväiseen kukkamekkoon muutamia metsämustikoiden oksia lehtineen sekä myös noita pieniä raakoja mustikoiden alkuja.

Niinpä etsin satumetsästä muutamia tarkoitukseen sopivia metsämustikoiden oksia...

Ja matkan varrella vielä yksi selkeä kevään ja kesän merkki olivat tietenkin hyttyset! Ne toden totta pitivät minulle seuraa metsäretkelläni... kertoen levottoman innokkaasti kenties salaisista marjapaikoista, joissa metsämustikat kasvavat.

Kun olin hyttysten vauhdittamana kerännyt metsästä kaikki oikeat kukat ja elementit, piirroshahmo sai siten keväisen kukkamekkonsa.

Alla on muutamia hetkiä kuvituksen ja kukkamekon teosta.

Etenkin metsämustikoiden raakileet yhdessä vihreiden lehtien kanssa toivat mukavaa kontrastia kukkamekkoon, varsinkin kun ne löysivät paikkansa valkovuokkojen ja käenkaalien kukkien viereltä (alla).

Myös piirroksen värit on kuvituksessa mukautettu kukkamekon sävyihin. Esimerkiksi hahmon vihreät silmät olivat ilmeinen valinta tässä piirroksessa. Mutta lisäksi myös piirroshahmon hiukset vihreällä varjostuksella on tässä työssä suunniteltu sointumaan yhteen etenkin kukkamekon vihreiden elementtien kanssa.

Värivalinnoissa myös hahmon hiusten valkoiset valokohdat ja vaalea ihonväri on mukautettu sopimaan yhteen kukkamekon valkoisten kukkien kanssa. Ja jopa piirroshahmon huulien väri valikoitui piirrokseen käenkaalien kukkien hentojen vaaleanpunaisten viivojen inspiroimana.

Yksi erityinen yksityiskohta oli myös keltaisen värin lisääminen tähän kuvitukseen. Tuo piristävä keltainen, joka muistuttaa kevään ensimmäisistä valonsäteistä. Ja niistä hetkistä, jolloin auringon valo tuntuu talven jälkeen eri tavalla lämpimältä ja antaa jo lupauksia tulevasta kesästä. Sekä valkovuokkojen että käenkaalin kukkien keskellä näkyy tuota keväisen kaunista keltaista väriä. Piirrokseen onkin lisätty tuon sävyn innoittamana muutamia keltaisia värikerroksia, jotka näkyvät hahmossa hentoina keltavihreinä vivahteina.

Myös aivan erityinen kellertävä  värisävy löytyy käenkaalin kukan herkästä varresta. Tuo mielenkiintoinen sävy toi inspiraatiota, etenkin piirroshahmon hiusväriin. Alla olevissa kuvissa näkyy tarkemmin yksityiskohtia, joissa esiintyy noita enemmän kellertävän vihreitä värikerroksia hahmon hiuksissa sekä myös osioita, joissa tuo pieni kukanvarsi on ollut aivan erityisenä värimallina hiusten raidoituksen tapaisille kohdille.

Kaikista edellä kuvatuista pienistä kevään elementeistä rakentui siten lopputuloksena keväinen kukkamekko ja kuvitus.

Tämän kuvituksen hahmo keväisessä kukkamekossaan jäänee nyt siihen hetkeen, joka muutoin kulkee ohi niin huomaamatta ja nopeasti. Hetkeen, jolloin luonto herää talven jäljiltä.

Toivotan teille kaikille kevään tuulahduksia ja onnen hetkiä!

Eilisen Kuningatar

Yksi, kaksi, kolme hortensian kukkaa...
Ja katso, yhtäkkiä siihen muodostuikin polku eiliseen!

Voisiko tuota kukkien polkua pitkin matkustaa jopa ajassa taaksepäin... ja tavata tuon Eilisen Kuningattaren?

Työ nimeltään “Yesterday´s Queen” (Eilisen Kuningatar) syntyi useita vuosia sitten. Tähän piirrokseen suunnittelin vintage-tyylin, joka myös muistutti hiukan vanhoja uudelleen väritettyjä vintage valokuvia. Tässä työssä  vintage-tyyli yhdistyi lisäksi kukka-teemaan.

Lisäksi tässä piirroksessa oli myös ripaus mytogiaa. Ja miten inspiroiva aihe se olikaan! Piirtäessä oli jännittävää kuvitella, miltä tuo Eilisen Kuningatar oikein näyttäisikään...

Tämän piirroksen toteutin lyijykynillä ja valikoiduilla värikynillä, samalla tavalla kuin myös orkidea-aiheisen vintage piirroksen aiemmasta artikkelista (Orkidean mystinen hehku). Myös tässä piirroksessa harmaan sävyissä toistuvat kasvonpiirteet yhdistyvät väritettyihin kukkiin.

On aina yhtä jännittävää nähdä, miten tuo osittainen värittäminen muuttaa piirrosta! Harmaan sävyjen ja värin keskinäinen vaihtelu on oiva keino korostaa tiettyjä elementtejä enemmän ja samalla vaikuttaa siten koko työn tunnelmaan ja tasapainoon.Tässä tapauksessa etenkin kruunu ja kukat nousevat piirroksesta esille vahvasti, koska vain ne on väritetty.

Kun piirros oli valmistumassa, lisäsin vielä muutamia oikeita hortensian kukkia piirroksen päälle. Ja se loi tähän työhön aivan uuden ulottuvuuden!

Koska tahdoin tästä vintage piirroksesta yhdistelmän vaaleansinistä ja harmaata, valikoitui tähän teokseen siten juuri hortensian kukkia. Nuo hennot kukinnot olivat sekä sinisiä, mutta ne myös toivat vahvasti mieleen kukoistuksen ja kukkaan puhkeamisen. Nuo menneisyyden kukkivat hetket, joista ajan myötä kenties tulee vintage muistoja.

Tähän työhön suunnittelin käsin piirretyille kukille hieman tavallisesta poikkeavan tyylin, esimerkiksi aiemmin mainittuun orkidea-aiheiseen työhön verrattuna. Tässä piirroksessa nimittäin tavoittelin enemmänkin hieman "keinotekoista" ja "silkkikukkien" (tekokukkien) kaltaista tunnelmaa. Aivan kuten niissä kukissa, joita voi toisinaan nähdä vanhoissa vintage valokuvissa. Tahdoin Eilisen Kuningatteren kantavan muutamia tuollaisia "tekokukkia", jotka vaikuttaisivat samalla hieman epätodellisilta ja iättömiltä. Ehkä ne samalla vahvistaisivat tunnetta siitä, että aika olisi pysähtynyt. Joissain vintage valokuvissa on tuo mystinen tunnelma, kuin katsoisi pysäytettyyn eiliseen - ja samaan aikaan aprikoisi, että ovatkohan nuo kuvan kukat oikeita...

Samasta syystä jätin tämän piirroksen kukat myös tavallista pelkistetyimmiksi verrattuna esimerkiksi edellä mainittuun orkidea-aiheiseen piirrokseen. Alla olevissa kuvissa Eilisen Kuningattaren kukkien summittainen ja hiomaton, jopa hieman kuvitteellinen tyyli näkyy esimerkiksi kukkien muodoissa ja viivoissa.

Tuota samaa kuvitteellista tyyliä noudatellen piirsin tähän piirrokseen myös kuihtuneita lehtiä, jotka on jätetty harmaiksi... Nuo eilisen värittömät lehdet olivat piirrokseen pieni lisäys, joka kertoi tarinaa eilisen jo kuihtuneista kukista ja lehdistä. Ne ovat  melkein kuin viesti menneisyydestä. Ja tässä tapauksessa viesti on kenties vuodelta 2012, jolloin tämä piirros syntyi.

Myös piirroksen keltainen ja hieman ajassa tummunut kultainen kruunu oli symbolinen lisäys työhön. Alla kuvissa näkyy yksityiskohta, jossa voi nähdä käsin piirretyn kruunun sekä osia piirretyistä "tekokukkien" kaltaisista kukista ja harmaista "kuihtuneista" lehdistä - mutta samalla myös oikeita hortensian kukkia aseteltuna piirroksen päälle.

Tämän työn luominen olikin kollaasin rakentamista. Ja niinä hetkinä, kun kaikki elementit lopulta löytävät paikkansa, tuntuu kuin todellisuus ja epätodellinen voisivat sulautua yhteen. 


Tämän työn ja prosessin muistelu tänään oli kuin kävely tuota hortensian kukkien muodostamaa polkua pitkin....


Ja tuo hento polku vei minut jälleen takaisin sinne. Eiliseen.

Toivon teille kaikille ihania ja inspiroiva hetkiä, joista joku päivä voi tulla niitä kaikkein parhaita vintage muistoja.
 

Ystävänpäivän ruusumekot 2018

Hyvää Ystävänpäivää Sandcastle.fi blogin lukijoille ❤️

Tässä ruusumekot ystävänpäiväksi…  Kumpi on suosikkisi, vasen vai oikea?

Jotkut päivät täyttyvät ruusuisista ajatuksista... ja jälleen tänä vuonna ystävänpäivästä muodostui ruusuinen päivä.

Tähän ystävänpäivän kuvitukseen suunnittelin hahmot perinteisin ystävänpäivän värein ja täydensin mekot oikeilla ruusuilla. Tänä vuonna valitsin ruusuja neljää eri väriä, sekä lämpimiä että kylmempiä sävyjä. 

Näitä ruusumekkoja tehdessä tuntui kuin olisi voinut olla päivän osa hahmojen ruusuista satumaailmaa...

Vasemmanpuoleisen hahmon mekko syntyi syvänpunaisista sekä vaaleammista oranssinsävyisistä ruusuista.  Toisen hahmon mekkoon sen sijaan valikoitui kylmemmän sävyisiä vaaleanpunaisia ja purppuran väreihin vivahtavia ruusuja. Suunnittelin mekot yhdistelmiksi erivärisiä ruusuja ja samalla hameisiin syntyi lisää kerroksellisuuden tuntua.

Tällä kertaa suunnittelin kukkamekkoihin pidemmät hihat mukaillen pitsistä tyyliä. Mekkojen käsin piirretyt kirjailut kimaltavine yksityiskohtineen sen sijaan alkoivat matkan varrella muistuttaa taitoluistelupukujen yksityiskohtia... Kenties parhaillaan meneillään olevat PyeongChangin talviolympialaiset ja inspiroivat taitoluistelijat vaikuttivat myös näihin vuoden 2018 ystävänpäivän ruusumekkoihin. 

Piirsin vasemmanpuoleiselle hahmolle tumman tukan, jossa hiusten latvoissa näkyy syvänpunaisia raitoja. Siten hiuksiin rakentui värikerroksia lisätessä hieman jopa balayage-efektiä muistuttuva tyyli. Hahmon tyyliä mukaillen myös mekon yläosa koostuu värikynän kerroksista, joissa vallalla on vahvat syvänpunaiset sävyt.

Ja samaan aikaan vaaleammat ja hieman oransiin vivahtavat ruusut valaisivat tuon muuten niin tumman ja syvänpunaisen kukkamekon. Pienenä yksityiskohtana lisäsin värikynällä hieman tuota samaa vaaleaa oranssia värikynällä myös hahmon silmäluomiin kuin silmämeikiksi.

Ja kaikkien noiden ruusujen keskellä,  voi yhtäkkiä havahtua ja nähdä sen yhden yksittäisen ruusun ainutlaatuisuuden...

Kuten alla olevaan kuvaan ikuistetussa hetkessä, jolloin tuo vaalea ja hieman oranssi ruusu tuntui vangitsevan huomion ja valaisevan koko hahmon - ja myös studion.

Myös toisen hahmon kohdalla kirkkaat vaaleanpunaiset ruusut valaisivat koko kukkamekon. Tämän toisen oikeanpuoleisen hahmon kohdalla mekon yläosan väritin tyyliä noudatellen viileämmillä vaaleanpunaisen ja purppuran väreillä.

Oikeanpuoleiselle hahmolle suunnittelin vaalean tukan vaaleanpunaisella korostevärillä. Myös tälläkin hahmolla voi nähdä vähän  balayage-tyylin kaltaista väritystä hiusten latvoissa, mutta tässä vastaavasti siis pinkin sävyisenä. Vaaleampien ruusujen terälehdissä oli myös kauniin pehmeitä sävyjä, jotka antoivat inspiraatiota värivalintoihin ja antoivat siten myös hahmon hiusväriin saman pehmeän yleissävyn. Nuo samat värit toistuvat myös hahmon ihonväreissä. Silmät ja silmämeikki tälle hahmolle sen sijaan rakentuivat vaaleansinisistä sävyistä, jotka vahvistivat hahmon ja mekon viileämpiä sävyjä.

Lopputuloksena molemmille hahmoille syntyi oma tyylinsä. Mutta samalla oli kuitenkin myös tärkeää pitää molemmat hahmot tarpeeksi samankaltaisina, koska ne tulisivat vieretysten samaan kuvitukseen. Joten tällä kertaa kuvitustyössä olennaisinta oli jälleen luoda yhteneväisyyttä paitsi hahmojen, niin myös sekä lämmin- että villeänsävyisten ruusujen välille.

Lopuksi kuvitus täydentyi vielä ympäröivillä ruusuilla ja lehdillä.

Toivotan ihanaa ja ruusuista ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! ?❤️

 

Talvimetsän Keijut

Keiju oli hämmentynyt… Mikä se oli? Jotain oranssia lumisessa metsässä!
Oliko se vain hänen oma heijastuksensa vai todellakin ihan oikea toinen keiju?
Vai jopa kaksonen?!


Muistatko vielä tuota talvisessa metsässä piilottelevaa keijua blogin artikkelista useamman vuoden takaa?

... Tänä vuonna tuo sinivihreä keiju löysi uuden ystävän piilopaikastaan!

Ja kun metsä on peittynyt valkeaan lumeen ja kylmyys kuiskailee vain talvesta...
Oi, miten onnekasta olikaan löytää tuo toinen keiju!

Sillä yhdessä on niin paljon mukavampaa ja kotoisampaa piileskellä talven yli, vaikka silloin tällöin nuo keijut palelevatkin tuolla talvimetsässä. Ja onhan myös paljon hauskempaa, kun taianomaisen seikkailun voi jakaa ystävän kanssa!

Ja lisäksi yhdessä voi etsiä ihan uusia piilopaikkoja tuolta talven ihmemaasta!


Ja tuo lumoava talvimetsä tarjoaakin niin monia hyviä piilopaikkoja...

Niinpä metsässä kulkijan onkin hyvä katsoa aina vähän tarkemmin ja lähempää... Koska syvältä lumisesta satumetsästä voi sattumalta löytää juuri sen paikan, jossa keijut piileskelevät.


Jännittäviä ja luovia talvisia hetkiä teille kaikille ❤️

Sukellus lumiseen metsään

Sukellus suomalaiseen lumiseen metsään ?

Mitä jos voisi vain kadota tuonne lumiseen metsään luonnoskirjan (ja lämpimien juomien) kanssa...

Suomalaissa lumisissa metsissä on jotain aivan erityisen lumoavaa, ja inspiroivaa. Tuntuu kuin siellä vallitsisi jokin taianomainen toinen todellisuus.

Ja nuo lumiset puut, voisivatko ne kertoa tarinoita?

Eksyn tuohon lumiseen tarinaan. Ja löydän lohtua pehmeän valkoisesta lumipeitteestä, joka verhoaa koko metsää. Tunnelma metsäseikkailulla on satumainen.

Tuo taianomainen luminen metsä.
Ja luonnoskirja, joka täyttyy ideoista - sekä lumesta!

Lumisesta metsästä voi löytää kätkettyjä tarinoita tai siellä voi luoda ihan uusia satuja. Tai sitten voi vaan lumoutua metsän hiljaisuudesta ja vaikuttua luonnon uskomattomasta kauneudesta...

Ja nauttia metsän kaikista kiehtovista yksityiskohdista ja tuosta puhtaanvalkoisesta lumesta.

Luonnoskirjani kanssa voisin vaeltaa talven ihmemaassa varmaankin ikuisuuden...

Mutta lopulta lumiset puut ohjaavat minut kohti kotia, ja pyytävät vierailemaan jälleen uudelleen.


Toivon teille ihania talvisia päiviä ja inspiroivia hetkiä!

Lusto - Suomen Metsämuseo ja Upmks taidenäyttely

Suomi on juhlinut itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja sen myötä on ollut mukava tuoda esiin suomalaisia teemoja myös blogissa. Yhtenä aiheenani onkin ollut ollut Suomen metsät inspiraation lähteenä. Siitä syystä kerronkin teille nyt myös Lustosta, Suomen Metsämuseosta.

Lusto on metsäkulttuurin valtakunnallinen erikoismuseo ja tiedekeskus – ihmisen ja metsän menneisyyden sekä tulevaisuuden kansainvälinen kohtauspaikka Punkaharjulla. Luston näyttelyt, kokoelmat, tapahtumat, työnäytökset ja teemapäivät kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämässä.

Lustolla on myös mielenkiintoinen nettisivusto, jossa on runsaasti lisätietoa museosta ja tapahtumista: www.lusto.fi

Lusto sijaitsee Punkaharjun kauniissa maisemissa Savonlinnassa. Helsingistä Punkaharjulle on matkaa n. 340 km. Lähin lentokenttä on noin 30 kilometrin päässä.

Lisätietoa Punkaharjun alueesta löytyy mm. täältä:
http://www.visitpunkaharju.fi/

Suomen Metsämuseo on kuin aarre metsän keskellä. Museota ympäröivät Punkaharjun kauniit maisemat muovaavat koko museokäyntiä tehden siitä unohtumattoman kokemuksen. Koko ympäristö henkii vahvasti suomalaisten metsien tarinaa.

Lusto järjestää myös opastettuja kierroksia. Kävelymatkan päässä Lustossa sijaitsee Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus- ja puulajipuisto, jossa on nähtävillä yli sata puulajia ja erikoismuotoa. Alueelta löytyvät myös Suomen pisimmät puut. Harjuluontoa kauneimmillaan edustaa Punkaharjun luonnonsuojelualue, joka on maailman vanhimpia.

Lisätietoa löytyy myös täältä:
www.lusto.fi/opastukset/opastukset-luontokohteille/
www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/vierailukohteet/punkaharjun-tutkimusmetsa/
www.luontoon.fi/punkaharju

Mutta jo Luston piha-alueeltakin avautuu silmiä hivelevä postikorttinäkymä. Miten uskomattomat puitteet tuo maisema luokaan kaikille metsämuseon pihassa järjestettäville ulkotapahtumille!  Lusto onkin mielenkiintoinen paikka jokaisena vuodenaikana, ja kulloinkin vallitseva vuodenaika värittää tuon museota ympäröivän maiseman aina erilaiseksi. Syksy värikkäine puineen on ollut yksi mieluisimmista ajankohdista omalle vierailulleni.

Luston sivuilta löytyy lisätietoja aukioloajoista ja kauteen liittyvistä tapahtumista ja teemapäivistä. Varsinkin kesäisin Metsämuseo tarjoaa monia ulkotapahtumia, työnäytöksiä ja opastettuja kierroksia.

Maisemassa Luston rakennus itsessään näyttäytyy jännittävänä metsäseikkailuna, kutsuen luokseeen vierailulle. Rakennus antaa vierailijalle tunteen, että hän on astumassa kiehtovaan ja kätkettyyn metsään - metsän sisällä. Museovierailu on kuin matka tuonne toiseen todellisuuteen, joka on rakennettu tiedosta ja metsätarinoista. Ja samaan aikaan se on kuin aikamatka  Suomen metsätalouden ja metsäteollisuuden kehitysvaiheisiin.

Mutta ennenkaikkea Lusto vaalii sitä kaunista sidosta, joka suomalaisilla on metsiinsä.

Kävijä voi helposti unohtaa ajan kulun vaeltaessaan kauniissa Metsämuseossa. Yhtenä Suomen laajimmista erikoismuseoista, Lustossa riittää näkemistä ja ihmeteltävää. Vierailulle onkin hyvä varata aikaa runsaasti, jotta kokemuksesta voisi nauttia mahdollisimman paljon.

Suomen Metsämuseolla on jokaiselle kävijälle jotain annettavaa. Näyttelyt on rakennettu kauniisti - suurella määrällä tietoa ja tyyliä. Ja samaan aikaan jokainen pienikin yksityiskohta tuntuu sulautuvan kauniisti isoon kokonaisuuteen. Museokäynti täyttyykin monista visuaalisista elämyksistä. Ja vitriineitä katsoessa tuntuu, että voisi kadota tuonne toiseen maailmaan, josta ne kertovat.

Ja entäpä sitten nuo näyttelyiden uskomattomat pienoismallit, ne ovat aivan oma lukunsa!

Pienoismallit on rakennettu taidokkaasti, ja ne kuljettavat metsän tarinaa koko museon läpi. Tieto aihepiirien takaa herää henkiin, kun erilaiset peinoismallit kuvittavat tapahtumia ja yksityiskohtia. Jo pelkästään syventymällä noihin pienoismaailmoihin kaikkine hienoine yksityiskohtineen, voisi viettää museossa tuntikausia. 

Pienoismallit luovat myös mielenkiintoisen kontrastin museon isompiin elementteihin nähden. Sen myötä koko museoon syntyy kaunis tasapaino. Harmonia, jossa nuo pienimmät pienoismallien hahmot tuntuvat käyvän vuoropuhelua suurimpien metsäkoneiden kanssa. Unohtumaton vierailu rakentuu myös tuosta rikkaasta monimuotoisuudesta ja vaihtelusta.

Myös Metsämuseon suurimmat elementit ovat vaikuttavia. Massiiviset metsäkoneet ja erilaiset simulaattorit Koneaika -näyttelyssä muodostavat yhden kokonaisuuden museon sisällä. Näyttely kertoo puunkorjuun koneistumisesta sekä metsätalouden ja -teollisuuden kehittymisen eri vaiheista, aina tulevaisuuden visioihin saakka.

Lustossa on paljon nähtävää, ja sen lisäksi museo tarjoaa myös paljon kosketeltavia ja kokeiltavia esineitä ja kohteita.

Metsämuseo on myös hauska vierailukohde etenkin lasten kanssa. Näyttelyiden pienoismallit ja koneet tarjoavat paljon ihmeteltävää - tai vaikkapa puulajien tunnistamisen arvuuttelu. Mutta Lustossa on myös paljon muuta... kuten lähes kahdeksan metrin korkuinen "Lasten puu" tai jännittävä "Karhunpesä". Lisää tietoa museon perheen pienimmille suunnatuista seikkailuista löytyy Lasten Lustosta.

Lustossa jokaisen nurkan takaa voikin löytää aina jotakin uutta. Kaiken kaikkiaan Metsämuseo on mahtava kokemus, joka antaa paljon uutta tietoa ja elämyksiä.

Erityisen suuren vaikutuksen etenkin kuvittajan näkökulmasta teki myös se tapa, jolla Suomen taidetta ja kuvituksia oli tuotu osaksi museon näyttelyitä. Kansallisesti tärkeät ja tunnetut teokset kertoivat omaa tarinaansa läpi koko museon.

Esimerkiksi kaskeamiseen liittyen tunnetuin kaskenpolttoa kuvaava teos on kansalllismaalari professori Eero Järnefeltin teos "Raatajat rahanalaiset". Tuo tunnettu alkuperäinen teo on maalattu osittain ulkona perinteisellä kaskenpolttoalueella Savossa. Malleina olivat paikallisen Puurulan talon väki ja naapurit. Alkuperäinen maalaus kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin. Lustossa historiallinen näkökulma yhdistyy tuosta maalauksesta teetetyn suuren kuvan kuvan kanssa, ja kertoo siten syvää ja koskettavaa tarinaa kaskeamisesta.

Kansallisesti tunnettuja kuva-aiheita oli yhdistetty metsäteemoihin myös tilassa nimeltä "Myyttinen Metsä". Tuo huone ja kokonaisuus on osa pysyvää näyttelyä nimeltään "Suomalaisten metsät".

Suomalaisille metsä on ollut, ja on edelleen, paitsi toimeentulon lähde ja metsän antimien aarreaitta, mutta myös paikka virkistäytymiselle ja rauhoittumiselle. Näyttely avaa myös polkuja kansanperinteen metsään, metsämyyttien, -tarinoiden ja -uskomusten maailmaan – maailmaan, jossa metsään saattoi kadota yliluonnollisella tavalla.

Etenkin metsän myytteihin liittyvät teemat houkuttelivat minut Lustoon, kun kuulin paikasta ensimmäisen kerran. Kuljettuani lapsuudesta lähtien suomalaisissa metsissä, ja piirrettyäni metsänneitoja ja metsään liittyviä aiheita koko ikäni – oli suorastaan mahdotonta vastustella Metsämuseon kutsua. Ehkä myös siitä syystä juuri tuosta "Myyttisestä Metsästä" muodostui itselleni yksi museon mieluisimmista kohteista.

"Myyttisessä Metsässä" oli juuri sitä samaa taianomaista tuntua kuin suomalaisissa metsissäkin - aivan kuin siellä kävijä astusi suoraan satukirjaan. Tilan visuaaliset elementit ja valaistus loivat tuota myyttistä tunnelmaa, ja koko huone tuntui kuin kuiskaavan muinaista metsän taikuutta. 

Huoneen seinille oli koostettu kauniita kuvia ja tarinoita Rudolf Koivun upeista kuvituksista.

Rudolf Koivu on eräs merkittävävimmistä suomalaisista kuvittajista. Koivun kuvitusten aiheet vaihtelevat, mutta eräs niiden keskeisistä tapahtumapaikoista on suomalainen metsä. Lisätietoa ja kuvia Rudolf Koivun mestarillisista kuvituksista löytyy esimerkiksi täältä: http://www.rudolfkoivu.fi/

Metsämuseon "Myyttisessä metsässä" voi sukeltaa suoraan Rudolf Koivun satumetsään. Mutta samalla kävijä voi myös lukea muita kiehtovia tarinoita Suomen kansanperinteestä ja myyttisistä traditioista metsiin liittyen.

Tila jatkuu "Hiljaisuuden huoneeseen", joka on virtuaalinen kokemus. Huone on ollut kävijöiden suursuosikki yli 16 vuoden ajan.  Suomen EXPO 2000 -maailmannäyttelypaviljonkiin Hannoveriin alun perin puoleksi vuodeksi suunniteltu virtuaalinen luontoelämys Hiljaisuuden huone on auki 7.1.2018 saakka.

"Hiljaisuuden huoneen" jälkeen suuntasin museon esitteet ja kartta kainalossa kohti seuraavaa elämystä. Museon kartan kanssa suunnistaminen tuntui oikeastaan siltä, kuin olisi tutkinut oikeaa metsäkarttaa - ja etsinyt sieltä metsän siimeksestä kaikkia niitä erilaisia ja ihmeellisiä paikkoja. Tavallaan Lusto muistuttaakin suurta metsää, joka kätkee sisälleen monia pienempiä osia -  joissa kaikissa on se oma ainutlaatuinen tunnelmansa.

Seuraava kohde, jonne suunnistin oli taidenäyttely nimeltään "Kansallista identiteettiä rakentamassa". Näyttelyn on Lustoon koostanut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö. Lisätietoja säätiöstä ja sen kokoelmista löytyy sivustolta: www.upmks.fi

Kansallista identiteettiä rakentamassa – näyttelyssä tarkastellaan miten metsänkuvauksesta ammentava taide edesauttoi kansallisen identiteetin rakentumista. Näyttelyssä voi tutustua paitsi suomalaisen metsän taidehistoriaan, myös säätiön kokoelmista kumpuaviin mielenkiintoisiin verkostoihin.

Näyttelyssä nähdään teoksia mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Berndt Lindholmilta, Eero Järnefeltiltä, Gösta Diehliltä, Hugo Simbergiltä, Jalmari Ruokokoskelta, Jussi Mäntyseltä, Pekka Haloselta, Santeri Salokiveltä, Tuulikki Pietilältä, Victor Westerholmilta ja Yngve Bäckiltä. Näyttelyn on kuratoinut UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja, FT Anna-Maria Wiljanen.

Näyttelyn yleisnäkymä kutsuu vierailijaa tutkimaan taidetoksia ja nauttimaan niistä moninaisista metsätarinoista, joita teokset välittävät. Näyttelytilassa Jussi Mäntysen upeat pronssiveistokset rytmittivät koko tilaa hienolla tavalla.

Taideteoksiin syventyminen ja näyttelyn tarkastelu eri kuvakulmista tarjosi kiehtovia näkymiä.

Yksi "Kansallista identiteettiä rakentamassa" – näyttelyn kohokohdista oli maalaus, joka oli näkyvissä myös näyttelyn esitteissä. Tuo Pekka Halosen teos "Syksyisiä haapoja", näkyy myös kuvassa ylhäällä oikealla.

Vasemmalla tuossa samassa kuvassa on Eero Järnefeltin guassi-teos, Maisema Kolilta.

Etenkin nuo näyttelyn maisemamaalaukset olivat kuin ikkunoita suoraan suomalaisten kansallisidentiteettiin...

Nämä uskomattomat maalaukset (kuvassa ylhäällä) kuljettivat katsojan myös syvälle Suomen kansallismaisemiin.

Teokset kuvassa vasemmalta:
Axel Gallén, Oulankajoen maisema Paanajärvellä
Berndt Lindholm, Kalliomaisema
Eero Järnefelt, Onnen ja lemmen saari

Näyttely tarjosikin monia unohtumattomia hetkiä...
Hetkiä, jolloin näkee Hugo Simberin viivasyövytyksiä (kuva alla).

... tai näkee Matti Hauptin pronssiveistoksen nimeltä Metsänneito (kuvassa oikealla alhaalla).

Näyttelyssä oli myös mielenkiintoista lukea taiteen ja metsäteollisuuden välisten verkostojen kudelmasta. Lisätietona näyttelyssä oli myös kuvauksia Hugo Simbergin suunnitteluprosessista Kymiyhtiön liikemerkkiin, griippiin eli aarnikotkaan liittyen. Viivasyövytys "Aarnikotka" näkyy myös kuvassa ylhäällä vasemmalla.

Yksi erityinen yksityiskohta näyttelyssä oli myös Hugo Simbergin suunnittelema Kymiyhtiön 25-vuotisjuhla-adressi vuodelta 1899 (kuvassa alhaalla).

"Kansallista identiteettiä rakentamassa" - näyttely on esillä Lustossa vielä 7.1.2018 saakka.

Erikoisnäyttelystä muodostuikin hieno osa museovirailua. Taideäyttely korostaa suomalaisten metsien teemoja hienolla tavalla - eikä näyttelylle voisi kuvitella parempaa paikkaa kuin Lusto. Kaunis kokoelma teoksia antoikin museokäynnille aivan erityisen vivahteen.

Metsämuseo ja taidenäyttelyn upeat teokset täydensivät toistensa tarinoita, ja loivat siten yhteisen visuaalisen kielen. Museokäynnin jälkeen sekä elämykset Lustosta, että siellä koetusta taidenäyttelystä, kertovat kävijän mielessä yhden kauniin tarinan - tuon tarinan suomalaisten metsäsuhteesta.

Missä metsämansikat kasvoivat


Vain hän tiesi, missä metsämansikat kasvoivat...


Menneen kesän viimeisiä metsämansikan kukkia. Voisivatko nuo kukat kukkia ikuisesti hänen hatussaan?

Tämän piirroshahmon vaatetus oli yhdistelmä viktoriaanista tyyliä ja satumaista tunnelmaa. Kuvitus täydentyi suomalaisilla metsämansikan kukilla ja kukkamekko rakentui sekä vihreistä että syksyn punaisista metsämansikan lehdistä.

Luonnossa riittää aina taianomaista tutkittavaa. Kun tämä kuvitus rakentui, metsämansikan kukat kukkivat yhä - ja jopa hauraat uudet marjat yrittivät vielä vastustaa syksyn saapumista. Vihreitä lehtiä, mutta samaan aikaan myös punaiset ja ruosteensävyiset värit olivat jo hiljalleen valtaamassa alaa. Alkuja ja loppuja, vai sittenkin vain saman kehän kiertämistä?

Mutta mitä voi tehdä, kun syksyn lehdet haalistuvat? Ennen kuin syvän punaiset sävyt muuttuvat ruosteen väreiksi, voi aina kerätä muistoja. Tallettaa ne kauneimmat lehdet lempikirjan sivujen väliin, ja vaalia siten mukavimpia muistojaan.

Niin, tai sitten voi vain tanssia syksyn lehtien kanssa. Aivan kuten hän teki, pienissä viktoriaanisissa saappaissaan...

Mutta missä ovat kaikki ne metsämansikat?
Niin, hän varmaankin on syönyt ne kaikki... Loppujen lopuksi olihan hän ehkä ainoa, joka tiesi, missä metsämansikat kasvoivat.

Onnellisia ja luovia syksyn hetkiä teille kaikille!
 

Viktoriaaniset unet


Kun tahtoisi jäädä vielä hetkeksi...  viktoriaanisiin uniin.

Nopea luonnos viktoriaanisesta mekosta. Piirroksen unenomainen vaaleanpunainen värimaailma syntyi värikynillä.

Suomalaiset niittykukat tarjosivat jälleen kerran inspiraatiota tähän piirrokseen.
Kesän viimeiset niittykukat - ja luonnoskirja, joka kätkee kaikki nuo kesän salaisuudet...

Myyttiset keskikesän neidot

Kokoelma myyttisiä keskikesän neitoja. Mutta kuka onkaan heistä kiehtovin: metsänneito, vedenneito, juhannusaaton "Eve" vai sittenkin viimeisin lemmenloitsuja kuiskiva neito? 1,2,3 vai 4? Osallistu keskusteluun ja kommentoi suosikkiasi sosiaalisessa mediassa tai piipahda muuten vaan retkelle niittykukkien maailmaan...

Sandcastle.fi on nyt rakennettu myös Instagramiin:
www.instagram.com/sandcastle.fi

Ja vanha tuttu osoite Facebookissa:
www.facebook.com/sandcastle.fi

Juhannustaikoja

Tänä juhannuksena neljäs mystinen neito liittyy
keskikesän juhlintaan…

Neito tuo kuiskailee jo lemmenloitsujaan. Noita muinaisia taianomaisia sanoja.
On jälleen juhannus.

Vaaleanpunaisia  unelmia, sydämenmuotoisia pilviä.
Yöttömän yön salaisuuksia ja niittykukkien taikaa
- Hmm, ja ehkäpä myös ripaus purppuraa…

Mutta voiko tuo juhannuksen taika totta tosiaan,
herättää kaunokitkin jo etuajassa kukkimaan…?

Taianomaista juhannusta kaikille blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Love Spell” kuvituksesta. Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon, ”Midsummer Eve” hahmon  sekä Vedenneidon kanssa. Nuo kuvitusten neidot ovat tulleet tutuksi aiemmilta vuosilta sekä etenkin blogini viime kesän artikkeleista. Yhdessä nuo neidot muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä tietenkin upea Suomen luonto niittykukkineen.

Tälle neljännelle kuvitushahmolle vaaleanpunainen, magenta ja purppuranpunainen loivat oman uniikin tyylinsä.  Myös tähän kuvitukseen yhdistin suomalaisia niittykukkia, jotka sopivat valitun teeman väreihin. Vaaleanpunaisen ja magentan lumoavat sävyt toimivat oppainani etsiessäni sopivia kukkia neidon kukkamekkoon. Etenkin puna-ailakeissa oli keskikesän lemmenloitsuihin sopivaa tunnelmaa.

Puna-ailakit olivat ihana inspiraation lähde, kun piirsin tätä juhannustaikojen ja lemmenloitsujen maailmaan sukeltavaa kuvitusta.

Ja miten taianomaista,  yhtäkkiä kaikkialla näyttikin olevan sydämenmuotoisia vihjeitä kuvituksen romanttisesta teemasta.

Tahdoin tämän neljännen hahmon kohdalla korostaa juhannustaikojen mystiikkaa. Siitä syystä juuri puna-ailakit, puna-apilat sekä maitohorsmat valikoituvat tämän kuvituksen kukiksi. Valituissa niittykukissa oli romanttisia vaaleanpunaisen sävyjä, mutta etenkin purppuranpunaisen ja violetin vivahteet toivat lemmenloitsuja kuvaavaan teemaan tarvittavaa värikylläisyyttä, voimaa ja mystisyyttä.

Jo maitohorsman kukat itsessään olivat kuin pieniä loitsuja...

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti jälleen myös tämän kuvituksen värivalintoihin. Piirroksen hahmon ihonsävyihin valitsin viileämpiä vaaleanpunaisen sävyjä. Samoin valkoinen väri valokohdissa kuvasi lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen.

Kuvituksessa tavoitteena olikin yhdistää tuon pohjoisen valkean yön taika, vaaleanpunaisen romanttinen vivahde sekä toisaalta vahva ja värikylläinen visio lemmenloitsujen huumasta.

Valittujen niittykukkien upeat purppuranpunaiset sävyt korostivat juhannustaikojen teemaa. Värien tasapaino täydentyi vielä kaunokkien violeteilla sävyillä…  Niin ja miten ne kukkivat jo juhannusaattona? Sen täytyy olla juhannuksen taikuutta!

Myytit ja kertomukset taioista, jotka saisivat kukat kasvamaan nopeammin, antoikin vielä oman lisämausteensa tähän juhannustaikoihin ja lemmenloitsuihin liittyvään kuvitukseen.

Kuvitusta tehdessäni puna-apiloiden vihreät lehdet muistuttivat keskikesän vehreydestä ja auttoivat yhdistämään eri ideat yhdeksi kukoistavaksi kukkamekoksi.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogiini oli jälleen toistamiseen mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis Visit Finland sivuston artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsee - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?

Viime vuodeltakin tuttu linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Ystävänpäivän ruusumekkoja


Hyvää Ystävänpäivää Sandcastle.fi blogin lukijoille <3

Tässä ruusuiset ystävänpäivän mekot…  Kumpi on suosikkisi?

Jotkut päivät täyttyvät ruusuisista ajatuksista... Ja tämän kuvituksen luominen tarkoittikin sukellusta ruusuiseen todellisuuteen.

Jopa terälehdet voivat kertoa tarinoita.


Tähän kuvitukseen suunnittelin hahmot ja mekot hyvin perinteisin ystävänpäivän värein ja tyylein. Pinkit ja tummanpunaiset ruusut terälehtineen loivatkin juuri oikean tunnelman tähän ystävänpäivän kuvitukseen.

Mekko vaaleanpunaisista ruusuista... Ystävänpäivä kuin satua.

Vaaleanpunaisessa mekossa olevan hahmon tyyli sai viimeisen silauksensa raikkaasta limenvihreän sävystä. Tuo pieni häivähdys limenvihreää toikin sen pienen ylimääräisen vivahteen hahmon väritykseeen. Tuon vihreän sävyn voi nähdä toistuvan mekon vaaleanpunaisissa ruusuissa. Mutta korostin limenvihreän sävyjä myös kun piirsin hahmon silmiä.

Kuvassa alapuolella voikin nähdä tarkemmin miten vaaleanpunaisten ruusujen limenvihreä yhdistyy hahmon silmien vihreyteen.


Toiselle hahmolle tummanpunaisessa mekossa suunnittelin eriävän tyylin vahvoilla punaisilla väreillä, jotka yhdistyivät piirroksessa sekä ruskeaan että lämpimämpiin oranssin sävyihin. Tämän toisen hahmon mekon viimeistelin ystävänpäivän kunniaksi syvänpunaisilla ruusuilla.

Lopputuloksena molemmille hahmoille syntyi oma tyylinsä. Mutta samalla oli kuitenkin myös tärkeää pitää molemmat hahmot tarpeeksi samankaltaisina, koska ne tulisivat vieretysten samaan kuvitukseen. Joten tällä kertaa kuvitustyössä olennaisinta olikin luoda yhteneväisyyttä sekä hahmojen, mutta myös pinkkien ja punaisten ruusujen välille.

Lopuksi kuvitus täydentyi vielä ympäröivillä ruusuilla ja lehdillä.

Toivon teille kaikille mukavaa ystävänpäivää <3

 

Hyvää Joulua!

Hyvää ja iloista joulun aikaa kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille <3

Juhannusaatto "Midsummer Eve"

Tänään niittykukat koristavat hänen hiuksiaan.
Ja kultainen kruununsa on aivan kuin yöttömän yön aurinko.
Hän kulkee niityn poikki, ja yhtäkkiä niittykukat kukkivatkin hänen mekollaan.

Tuo mystinen keskikesän tunne, äänet kuin muinaisia taikoja.
Onko tämä totta – vai sittenkin vain kesäyön uskomatonta unta?

Taivaalle on kirjoitettu vaaleanpunaisia unelmia.
Vaaleansininen jää seuraamaan miten juhannuskokot valaisevat taivaan.
Lumoavat liekit juhlistavat keskikesän huipennusta,
ja lämpimät leiskuvat värit sulautuvat luonnon viileisiin sävyihin.
Tuo satumainen tanssi vangitsee kaikki värit tähän yhteen hetkeen.

Tänään ei ole pimeyttä, vain valkea yö.
Olemassaolon iloa… onhan juhannusaatto.

Ja juuri ennen aamunkoittoa pohjoinen kesäyö on puhtaan valkoinen.
Huomenna päivä on jo lyhyempi ja hitaasti kaikki värit muuntuvat eilisen muistoiksi.

Aurinko on yhä taivaalla… oliko tämä todellista?

Lumoavaa juhannusaattoa blogini lukijoille <3

Yläpuolella on luonnos  ”Midsummer Eve” kuvituksesta . Kyseinen piirros on suunniteltu aikoinaan yhdessä Metsänneidon ja Vedenneidon kanssa (kaksi aiemman artikkelin hahmoa). Tälle kolmannelle hahmolle vahvat keltaisen ja magentan värit loivat oman uniikin leiskuvan teemansa. Yhdessä ”Midsummer Eve”, Metsänneito ja Vedenneito muodostavat sarjan myyttisiä keskikesän kuvituksia.

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Ja jälleen matkan varrella suurena inspiraationa olivat suomalaisen keskikesän taikuus sekä upea Suomen luonto niittykukkineen. Myös tähän kolmanteen ”Midsummer Eve”  kuvitukseen keräsin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri keskikesän juhlan aikaan.

Tämän kuvituksen satuhahmon suunnittelin juhannuksena syttyvien kokkojen kunniaksi juhannusaaton teemaan. Juhannusaattona kokot syttyvät järven ja meren äärelle ja myös tähän kuvitukseen tuli aavistus vaaleansinistä väriä kuvaamaan tuota juhannukselle tunnusomaista järvimaisemaa.

Kuvitusta tehdessä mieleen piirtyi veden äärelle kootut kokot, jotka kesäillassa syttyvät juhlistamaan juhannusaattoa...

Juhannuskokon liekkien taianomainen tanssi on lumoavaa katseltavaa…


Piirroksessa voimakkaat keltaisen ja oranssin värit korostivat tuota kokon leimuavaa tunnelmaa.  Samasta syystä valitsin kukkamekkoon niittykukkia etenkin keltaisen ja punertavan sävyissä.

Samalla sekä maitohorsman että puna-ailakin (silene dioica) magentan punertava väri yhdisti niittykukat myös piirroshahmon ihon vaaleanpunaisiin sävyihin. Kylmemmät pinkit sävyt koko kuvituksessa luovat myös mielikuvia keskikesän auringonlaskuista ja vaaleanpunaisista kesäilloista.

Tässä kuvituksessa halusinkin tavoittaa kaikki juhannusaaton leiskuvat ja värikylläiset värit… kuitenkin niin, että ne olisivat sopusoinnussa Suomen järvimaiseman ja luonnon viileämpien ja hienovaraisten värien kanssa. Lopputuloksena ”Midsummer Eve” syntyi juhlistamaan suomalaista juhannusaattoa.

Pohjoismaisessa valkeassa kesäyössä on jotakin mystistä. Tuon maagisen hohteen ympäröimänä tuntuu kuin olisi unenomaisessa satumaailmassa. Tuo taianomainen hohde vaikutti myös kuvituksen värivalintoihin. Valkoisen värin yhdistäminen voimakkaan lämpimiin sävyihin kuvasi juuri tuota lumoavaa yötöntä yötä Suomessa, jolloin yö ja päivä sulautuvat yhteen… siksi myös piirrokseen oli luonnollista valita puhdasta valkoista valokohtiin. Aivan kuin pohjoisen valkea yö olisi siten viimeistellyt koko kuvituksen.


Juhannuksena erilaiset koristelut ovat kertoneet keskikesän juhlistamisesta. Vanha perinne juhannuksena on ollut talojen ja sisäänkäyntien koristelu nuorilla koivuilla ja kukilla. Tuo vanha perinne päätyi myös kuvitukseeni sekä niittykukkien, että myös koivunlehtien kautta. Hahmon kukkamekon alaosaan lisätyt koivunlehdet toivat vielä lisää suomalaista tunnelmaa tähän kuvitukseen.

Myös luonto paljasti pieniä ihmeellisyyksiä tämän kuvituksen yhteydessä. Alla on yksi yksityiskohta pienestä ihmeestä luovan prosessin aikana. Luonto on mahtava taiteilija – ja me olemme kaikkien noiden ihmeiden ja taideteosten ympäröimänä.  Jopa silloin kun pienen suomalaisen koivun lehti ei osannut päättää kasvaako erilleen – vai jäädäkö paikoilleen, lopputulos on kaunista…

Yhteen kasvaneista lehdistä tuli ajan myötä myös symboli näille keskikesän kuvituksilleni. Kuvitussarjalle, jossa erillisistä osista lopulta rakentuu yksi tarina.

Vanhat perinteet koivun lehdistä ja juhannuksen koristeluista päätyivät tähän kuvitukseen myös siten, että hahmon hiuksiin piirtyi pienen pieniä vihreitä lehtiä ja niittykukkia. Vaikutelma kukista hiuksissa muistuttaa kaikista juhannuksen vehreistä ja kukkivista koristeluista ja kukkaseppeleistä.

Niittykukilla on erityisen kiehtova rooli juuri juhannuksena.  Vanhat uskomukset juhannustaioista ja erilaisten niittykukkien keräämisestä ovat suomalaisille tuttuja, mutta etenkin blogini englanninkieliseen versioon oli mukava linkittää suomalaisiin juhannustaikoihin liittyvä lumoavan kaunis artikkeli. Ja tietenkin koko linkin sivusto on upea visuaalinen elämys kaikille Suomesta kiinnostuneille. 

Ja niin... mitä se erilaisten niittykukkien kerääminen merkitsikään - tai miksi tulisi pyöriä siellä aamukasteessa…?
Linkki alla avautuu uuteen ikkunaan.

visitfinland.com/white-night-magic/

 

Keskikesän Vedenneito

Polku metsän läpi vie unohdetulle lammelle.
Niittykukat ovat salaisen reitin vartijoina.
Lemmikkejä, hiirenvirnoja ja metsäkurjenpolvia…Sinisen ja violetin sävyjä.

Kaikki siniset kukat kuiskivat, että juhannusyönä metsälammella tai puron pyörteissä voisi nähdä vedenneidon.

Mutta onko tuo veden haltijatar sittenkin vain utuinen heijastus?
Hento kuvajainen juhannusyönä, tanssimassa veden kimalteessa... sukeltaen juuri ennen aamunkoittoa.

Vai voisiko vedenneidon nähdä tyynellä järvellä taianomaisessa tuhansien järvien maassa?
Ja seuraisitko silloin hänen jälkiään pohjoisen valkeasta kesäyöstä
aina juhannusaamun usvaan saakka?

Koska juhannuksena kaikki on mahdollista, vedenneito oli täälläkin...

Yllä oleva luonnos Vedenneidosta syntyi aikanaan Metsänneidon sisareksi.
Muistatteko vielä tuon viime juhannuksen Metsänneidon (alla)?

Nämä myyttiset satuhahmot syntyivät alun perin inspiroituneena Suomen juhannuksen mytologiasta ja taruhahmoista. Visiot suomalaisesta Metsänneidosta ja Vedenneidosta kehittyivät luonnoskirjassani perustuen vanhoihin myytteihin, ja muotoutuivat sitten matkan varrella uusiksi kuvitusideoiksi.

Suomen luonnon puhdas kauneus on vuosien varrella ollut suuri inspiraation lähde kuvituksiini. Näissä juhannus-teemaisissa kuvituksissa Suomen luonto, järvet ja niittykukat olivat jälleen tärkeässä roolissa.

Piirsin ensin satumaiset hahmot ja sommittelin sen jälkeen hahmoille kukkamekot aidoista suomalaista niittykukista. Valitsin etenkin niittykukkia, jotka kukkivat Suomessa juuri juhannuksen aikaan. Keskikesän Metsänneidon ja Vedenneidon uniikit mekot suunnittelin kukkimaan kummallekin neidolle oman teeman ja tunnelman mukaisesti, metsä- ja vesiteemoja mukaillen. Yhdessä nuo sinisen ja vihreän sävyt kertovat tarinaa lumoavasta Suomen juhannuksesta.

Vedenneidon mekkoa varten keräsin etenkin sinisävyisiä niittykukkia, joiden avulla piirtyi tämä visio veden äärellä kulkevasta haltijattaresta. Vedenneidon mekkoon hiirenvirnoista muodostui pieniä aaltoja, ja vaaleansiniset lemmikit toivat herkkyyttä koko kuvitukseen.

Myös piirroksessa korostin vaaleita sinisen sävyjä, kuvaten siten Suomen puhtaita vesistöjä. Viileät sinisen sävyt valkoiseen yhdistettynä olivat myös oiva keino lisätä suomalaista järvimaiseman tunnetta perinteiseen vedenneito-teemaan. Häivähdys vihreää ja purppuraa auttoivat saamaan kokonaisuuteen syvyyttä ja monipuolisuutta, mutta samalla ne kuvastavat sekä kesäyön varjoja että heijastuksia tyynellä järvellä. Etenkin metsäkurjenpolven purppura väri loi mystistä juhannuksen taikuutta Vedenneidon muuten niin siniseen kukkamekkoon.

On mielenkiintoista pohtia miten mielikuvat ja ideat syntyvät. Joskus visioihin liittyy tietty tunne tai muisto, jo unholaan vaipunut näkökulma, inspiroiva väri, musiikki – tai jopa ääni. Tässä tapauksessa etenkin suomen kielen sanoissa oli sitä tiettyä taianomaista tunnelmaa, kun suunnittelin näitä keskikesän kuvituksia. Jotkut sanat tuntuvat luovan visioita kuin itsestään.

Joissakin suomenkielisissä sanoissa vain on myyttistä runoutta...  Kuten esimerkiksi sanassa ”vedenneito”, joka englanniksi kääntyy sanoiksi ”water nymph” tai ”naiad”. Suomen mytologia tosin muovaa vedenneidon käsitteestä jo aivan omaa tarinaansa. Mutta jo lähtökohtaisesti sana ”vedenneito” kuulostaa rauhoittavasti solisevalta purolta, jossa tavut ovat kuin siltoja veden yli. Vedenneito-sanan pehmeyden äärellä voi melkeinpä nähdä tuon myyttisen taruhahmon vaeltavan metsälammen tai puron äärellä. Jotkut sanat ovat kuin musiikkia, kuin myyttisiä kuiskauksia... Kenties niitä samoja muinaisia tarinoita, joita liplattavat laineet kertovat kesäiltaisin järvellä.

Virallinen ”naiad” termin käännös englannista suomeksi on ”aallotar”, joka myös sanana virtaa kuin aaltoileva vesi. Tuon suomalaisen lainehtivan sanan inspiroimana myös Vedenneidon hiuksiin piirtyi aaltoja. Lopputuloksena kuvitukseen yhdistyikin  elementtejä useista myyttisistä suomenkielen sanoista.

Monet lukevat blogiani englanniksi, ja monesti myös työni ovat nimetty vain englanniksi. Siksi blogini englanninkielisessä versiossa linkitin edellä kuvattuja kauniita suomen kielen sanoja kuunneltaviksi Forvon kautta. Forvon laajasta ääntämiseen liittyvästä sivustosta voi olla hyötyä myös kaikille teille, jotka työskentelette tai matkustatte paljon ulkomailla – tai opiskelette uutta kieltä. Ja tietenkin sivusto inspiroi jokaista, joka haluaa hetkeksi pysähtyä ihailemaan oman äidinkielensä kauneutta.

Suomalaisia myyttisiä sanoja Forvossa:
(sanat avautuvat uuteen ikkunaan, kuuntelu Forvossa sinisellä play-painikkeella)
Aallotar
Vedenneito
Metsänneito
Keijukainen

Kuvittaminen on monitahoinen luova prosessi, johon voi vaikuttaa monet erilaiset visiot ja näkökulmat – aina myyteistä sanoihin saakka. Jopa tietty ääni tai ääntäminen voi muokata mielikuvia. Parhaimmillaan kuvitusprosessi tempaakin piirtäjän mukaansa syvälle mielikuvien ja käsitteiden syövereihin. Teemana Suomen myyttinen juhannus on hyvin inspiroiva kuvitusaihe.

Suomen juhannus rakentuu vanhoista myyttisistä perinteistä, seesteisistä järvistä, kauniista niittykukista - ja unohtumattomista hetkistä.  Mutta ennen kaikkea se on meidän omien mielikuvien ja kokemuksiemme taianomainen summa… Me kaikki voimme luoda taikaa.

Satumaista keskikesää ja ihania ihmeitä kaikille Sandcastle.fi blogin lukijoille!

Ystävänpäivän ruususade

Hyvää Ystävänpäivää <3
Tänään luonnoskirja täyttyy ruusuista ja ystävänpäivän ajatuksista.


Ystävänpäivän ruususade...


Alla vielä yksi kuva luovasta prosessista. Tässä kuvassa piirros on värikerrosten lisäämisen jälkeen valmistunut
- ja ruusumekko kukoistaa.

Toivon teille kaikille mukavia hetkiä ja
Onnellista Ystävänpäivää <3

Jotain uutta, jotain vanhaa … vai ehkä sittenkin jotain surrealistista?

Uuden vuoden alkaessa on mukava järjestellä vanhoja kuvia ja tiedostoja.  Ja sen jälkeen voinkin vihdoin jakaa kuvia myös vanhoista piirroksistani menneiltä vuosilta. Joten aloitetaan tällä vanhemmalla kissan fantasiamuotokuvalla.

Tähän muotokuvaan oli toiveena yhdistää satumaista tunnelmaa, kuvitusmaista näkökulmaa ja ripaus pop-surrealismia. Valmista piirrosta voikin siten tarkastella satukuvituksena tai kissan leikkisänä fantasiamuotokuvana - tai molempina.

Piirroksen parissa oli mielenkiintoista tutkia muotokuvan ja kuvituksen välistä katoavaa ja häilyvää rajaa. Lisäksi tyylin ja realistisuuden kanssa leikittely on aina yhtä kiehtovaa! Tämä piirrosprosessi olikin kuin matka kukkien täyttämään värikkääseen fantasiamaailmaan. Kaikkien kukkien ympäröimänä on helppo tempautua mukaan tarinaan ja unohtaa jopa ajan kulku...

Tämän piirroksen sommittelin hyvin symmetriseksi. Oli tärkeää kuitenkin silti säilyttää muotokuvassa myös tasapaino symmetrian ohella, joten sen vuoksi esimerkiksi kaikki piirroksen kukat on piirretty keskenään hieman erilaisiksi. Symmetrian käyttö oli tehokas keino korostaa sekä pysähtyneisyyttä mutta myös kuvitusmaisempaa näkökulmaa ja otetta.  Sekä piirroksen kissan kuvitteellinen asento että tyylitellyt viikset ohjasivat myös omalta osaltaan muotokuvaa kohti kuvitettua ja satumaisempaa tunnelmaa. Fantasiamuotokuvan teemaan sisältyneet elementit ja kukat olivat myös harkittuja symboleja viitaten muotokuvan kissaan. Värikerros kerrallaan kaikki tarinat kyseisestä kissasta rakentuivatkin lopulta muotokuvaksi...  aivan kuin yksi ainoa piirros voisi siten kertoa koko satumaisen tarinan.

Vaikka piirsinkin kuvan värikynillä, tavoitteena oli saada mukaan myös häivähdys vanhojen muotokuvamaalausten kaltaista tunnelmaa.  Etenkin vahvat värit ja värikylläinen punainen mekko olivat avainasemassa.  Ja koska originaali oli menossa osaksi leikkisän värikästä pop-surrealistista sisustusta, myös piirroksen tausta sekä muu värimaailma suunniteltiin hyvin kirkkaaksi.

Historiallisen puvun suunnittelin ja piirsin mielikuvituksesta. Tavoitteena oli välittää piirtäen eri kankaiden ja pitsin tuntu, mutta samalla myös hentojen kukkien hauraus. Siten muotokuva edustaisi sekä mahtipontisuutta, mutta samaan aikaan myös haurasta herkkyyttä – kuvastaen siten myös mallina olleen kissan luonteenpiirteitä.

Suomalaiset ketut hiihtävät kohti uusia kotejaan...

Suomalaiset ketut hiihtävät jo kohti uusia kotejaan...
Alla joulukortteja kettu kuvituksin.

Vintage sukset ja lumiunelmia

Vintage sukset ja lumiunelmia…
Inspiraationa kuvitukseen.

Neidon kaihoisa katse

Aurinkoisena kesäpäivänä
neidolla kaihoisa katse…
Mekko niittykukista
kukkien vain tämän katoavan hetken.
Mutta muisto tulee säilyymään ikuisesti.



Ja tässä vielä neito esittelemässä kukkamekkoaan. Tässä kuvassa on piirroksesta yksityiskohta, josta näkyy paremmin miniatyyriset piirteet verrattuna värikynien kokoon.

Juhannuksesta lumoutunut

Taianomaisen Suomen juhannuksen lumoissa.
Yrittäen vangita ne ohikiitävät hetket, kun ihmeitä voi tapahtua.

Oliko se metsänneito?
Keskiyön aurinko jopa koristeli hänen mekkonsa niittykukilla.

Hyvää juhannusta teille kaikille blogini lukijoille!
Tuokoon yöttömän yön aurinko teille valoa ja iloa <3

Kevättä ilmassa!

Kevättä ilmassa!
Iloista toukokuuta kaikille lukijoille!



Ja alla vielä yksityiskohta Kevään Keiju piirroksesta (keskeneräinen vaihe). Oheisesta kuvasta näkyvät tarkemmin miniatyyri kasvot ja piirteet verrattuna värikynien ja siveltimen kokoon.

Kukkaan puhjennut

Yksityiskohta vanhemmasta fantasiamuotokuvasta nimeltään "Blossoming".

Nuoren tytön keijumainen fantasiamuotokuva. Kasvot, mekko ja asento on piirretty mallivalokuvasta ja satumainen ruusumaailma mielikuvituksesta. Tässä kuvassa työ on vielä kesken ja lisää kerroksia ja yksityiskohtia lisätään edelleen.

Minne kaikki keijut piiloutuvat talven ajaksi?

Luminen satumetsä vaalii jäätyneitä muistojaan.
Mutta lumipeitteen alla on jo kuitenkin hiljainen lupaus keväästä.

Oletko koskaan ihmetellyt, minne kaikki keijut piiloutuvat talven ajaksi…?

Katso vielä vähän tarkemmin...

Sillä syvältä talvisesta satumetsästä voit löytää paikan,
jonne keijut ovat piiloutuneet.

Kissan fantasiamuotokuva lyijykynillä

Lemmikin muotokuva voi olla myös vähän erilainen - ja mukailla vaikkapa fantasia teemaa!

Lemmikin fantasiamuotokuva lyijykynillä. Tässä on vanhempi kuva erään projektini yhdestä työvaiheesta. Tässä luonnostelun jälkeen kaikki symboliset elementit ovat vihdoin löytämässä omat paikkansa muotokuvassa.


Ja vielä lähikuva lyijykynätyöstä. Tuntui melkein kuin olisin itse ommellut fantasiavaatteita piirtäessäni yksityiskohtia tähän fantasimuotokuvaan :)

Matkalla keijujen kanssa Italiassa

“I never travel without my diary. One should always have something sensational to read in the train. ” - Oscar Wilde

Luonnoskirja kertoo tarinoita elämästä kuin päiväkirja... Matkalla keijujen kanssa Italiassa.


Lähikuva luonnoksesta.

Blogiarkisto